Messuilua Tampereella

Kevään toisiksi messuiksi meille valikoituvat Asta-messut Tampereella, siellä käytiin viime lauantaina. Retkellä huomasi että messujen kiertämisestä alkaa tulla jo eräänlaista rutiinia, suurimman osan esittelijöistä ohitti nopeasti nimen vilkaistuaan. Nimet siis käyvät jo tutuiksi ja toisaalta myös kun on liikkeellä "tositarkoituksella" haluaa varata aikaa ajankohtaisiin valintoihin ja tarpeellisiin keskusteluihin. Mutta ennenkuin mennään asiaan, lämmin kiitos sille suunnilleen ikäsellemme pariskunnalle, joka parkkipaikalta Pirkkahallia kohti kävellessämme noin klo 14 tuli vastaan ja tarjosi meille ilmaiset kutsut messuille. Toivottavasti luette blogiamme ja kiitokset menevät perille!

Ajatuksena messuille lähdettäessä oli katsella takkoja ja kaikkea sisustamiseen liittyvää kuten hanoja, suihkuja, parketteja, laattoja, saunoja yms. Tältä osin messut olivat vähän pettymys, tai sitten odotimme liikaa. Mielestäni yleisesti ottaen liian moni esittelijä oli pisteessään yksin pöydän ja tuolin kanssa ilman mitään esittelykappaleita tai edes esitteitä! Ja kaiken kruunasi hapan ilme ja tuijottava katse. Jos firman nimi on outo, ei edellämainittu houkuttele menemään tutustumaan vaan kaipaisin jotain mistä saada jutun juonesta kiinni tai edes pienen vinkin mitä ovat kauppaamassa.

Kävimme yhden hedelmällisen keskustelun takkavalmistajan kanssa, ja keskustelun tuloksena totesimme että takan hormi on piirretty ontelolaattakuviin ihan tarpeeksi hyvin kohdalleen riippumatta siitä millainen takka lopulta tarkasti on. Eli takan tarkempien yksityiskohtien päättämisellä ei ole vielä kiire. Tämä helpottaa vähän lähiviikkojen kiireitä.

Saunan osalta saimme myös selviteltyä ajatuksiamme vähän lisää, tosin yhdistelmänä saunan pohja, lauderatkaisu ja kylpyhuoneen pesuainetelineen naamiointi aiheuttavat vielä pohdintoja. Tämä vaatisi varmaankin ihan oman postauksensa. Lauteilta lähdemme kuitenkin hakemaan leveää lankkua aseteltuna niin että ylälaude ei kaarru alaspäin polvien kohdalla vaan keskilaude jatkuu ylälauteen alla seinään saakka. Keskilauteen alla ovat piilossa myös saunan valot, jotka siivilöityvät kauniisti laudelankkujen raoista. Samaan keskilauteeseen tulee myös kiuas upotettuna, mutta kiukaan malli pitää päättää. Onneksi asennukseen on vielä aikaa :)

Hanoja ja suihkuja tuli katseltua, mutta tuntui siltä että todella vähän malleja oli esillä ja esittelijöitä ei kiinnostanut tuotteitaan esitellä. Kodinhoitohuoneen allas käytiin katsomassa, luulen että meille tulee Franken Tiira tai joku vastaava. Vaikka anti meille tuntui vähäiseltä oli kotiinlähtiessä kassi taas täynnä esitteitä. Ehkä ei käynti siis ollutkaan ollenkaan turha :)

Vertikaali vertailee: maalämpötoimittajan valinta

Kotimme lämmitykseen lähdimme hakemaan kokonaisuutta, jossa samassa paketissa tulisivat lämpökaivo, lämpöpumppu, sekä lattialämmitys asennuksineen. Lattialämmityksen olisi kai voinut ottaa erikseenkin, mutta tähän emme halunneet lähteä, sillä lämpöurakoiden rajapintoihin tuntuu liittyvän monenmoisia epäselvyyksiä. Säästöpontentiaalinkin kanssa on vähän niin ja näin, sillä lattialämmityksen kustannus on vain viidennes koko lämmitysjärjestelmän hinnasta.

Lämpöpumpun mitoitukseen haimme ennenkaikkea järkiratkaisua, eli sopivaa kompromissia investointikustannuksen ja sähkölaskun välillä. Emme halunneet mitoittaa pumppua täysteholle, sillä ainakaan näkyvissä olevilla sähkön hinnoilla ei tuollainen investointi tulisi ikinä maksetuksi takaisin.

Ehkäpä suurin kysymysmerkki laitteistopuolella oli lämminvesivaraajan koko. Yleensähän pumpuissa on vajaan parinsadan litran integroitu varaaja, joka riittää mainiosti kolmen-neljän hengen talouksiin. Vai riittääkö? Jos oletetaan, että 10 minuutin suihku kuluttaa lämmintä vettä noin 70-80 litraa ja talossa on kaksi suihkua, ei ehkä ole aivan poissuljettua, että nelihenkisen perheen viimeistä aamusuihkuttelijaa alkaa paleltaa. Oma lukunsa muodostavat 45 minuutin nautintosuihkuja harrastavat teinit, mutta näihin pirulaisiinhan ei mikään järjellinen mitoitus muutenkaan pure. Ehkäpä suurin motiivi ekstravaraajan hankkimiselle on kuitenkin amme, joka haukkaisee melkein integroidun varaajan verran lämmintä vettä. Toki pumppu tekee lämmintä vettä jatkuvasti lisää, mutta ainakin omien laskelmiemme mukaan lämpimän veden loppuminen kesken kylpy-sauna-suihku-sessiota saattaa olla ihan todellinen ongelma. Koska veden riittävyyden pohtiminen suihkussa tuntuu äärimmäisen nuivalta (joskin ekologiselta) ajatukselta, päädyimme pitkällisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen ottamaan ekstravaraajan.

Toinen asia joka pisti pakkaa sekaisin, oli jäähdytys. Meillehän tulee korkea olkkari, jossa on isot ikkunat lounaaseen päin. Jäähdytykselle saattaa siis hyvinkin olla tarvetta, auringonsuojaikkunoista huolimatta. Maalämpöön tuleva jäähdytys on sinänsä hyvin fiksu ja suhteellisen ekologinenkin ratkaisu, jossa keruupiirissä kiertävästä aineesta saadaan puhallinkonvektorin avulla siirrettyä kylmää ilmaa huoneilmaan. Konvektoreiden osalta perusratkaisuja on oikeastaan kaksi. Ensimmäinen on normaali ilmalämpöpumpun kaltainen seinään pultattava laite, ja toinen kattoon upotettava malli. Jälkimmäinen ei meille käy, sillä yläkerran alakatossa ei tilaa juuri ole, emmekä tahdo lähteä kikkailemaan höyrynsulun kanssa. Ensimmäinen vaihtoehto on periaatteessa ok, mutta pirun ruma. Niinpä lähdimme hakemaan ratkaisua, jossa laitteen saisi upotettua yläkerran vessan yläpuolelle alaslaskuun.

Tällaisilla spekseillä lähdimme siis kilpailuttamaan maalämpötoimittajia. Homman teki helpoksi se, että saimme hevosmiesten tietotoimistosta erittäin kattavaa tiedustelutietoa maalämpötoimittajien kilpailukyvystä (kiitos vielä kerran!), minkä ansiosta päädyimme kilpailuttamaan vain kaikkein lupaavimmat ehdokkaat. Mukaan tarjouspyyntökierrokselle pääsivät Kodikaslämpö, Diileri, sekä Tom Allen.

Kodikaslämmön myyntityö oli hyvin suoraviivaista. Saimme tarjouksen, ja noin kuukauden kuluttua kyseltiin, tuleeko kaupat. Tarjous oli hieman kalliimpi kuin muiden, mutta tämä luultavasti johtui pykälää tehokkaammasta pumpusta ja syvemmästä porakaivosta. Veikkaan, että pienemmällä pumpulla oltaisiin oltu samoissa kahden muun kanssa. Puhallinkonvektoriksi Kodikaslämpö tarjosi seinään asennettavaa, ei-upotettavaa, mallia.

Diileristä jäi kuva, että kauppa käy ja asiakkaita riittää. Liekö tämä sitten syynä, mutta emme missään vaiheessa aistineet kovin suurta halua saada juuri meitä asiakkaaksi. Tarjouksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, ja pystyivät tarjoamaan seinään upotettavaa konvektoria.

Tom Allenin myyntityötä voisi luonnehtia rennon aktiiviseksi. Asioille esitettiin vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta mitään ei tuputettu. Kaiken kaikkiaan asiakaspalvelu oli sellaista, jota sen toivoisi rakennusalalla muutenkin olevan. Mutta kun ei ole. Tässä siis ilmainen vinkki alalla toimiville: Panostakaa asiakaspalveluun. Ei maksa juuri mitään, mutta useimmat tykkää. Toinen asia, jossa Allen löi kovimmat kortit pöytään oli maakylmä. Asiaa hieman pähkäiltyään Allen ei tyytynyt vain tarjoamaan IV-suunnitelmien mukaista ratkaisua, vaan kehitti myös vaihtoehtoisen (parannetun) suunnitelman, jossa ison makkarin viilennys hoidettaisiin kahdella ekstrakanavalla. Kyllähän tällainen oma-aloitteisuus mieltä lämmittää, ei siitä mihinkään pääse.

Maalämpötoimittajan valinta oli siinä (positiivisessa) mielessä hankala juttu, että tarjoukset olivat hyvin samankaltaisia niin hinnaltaan kuin toimitussisällöltäänkin. Pelin ratkaisikin lopulta palvelun laatu, jossa Tom Allen oli kilpakumppaneitaan selkeästi edellä.

P.S. Kuten tarkkasilmäisimmät ovat ehkä havainneet, olemme päättäneet aloittaa blogiyhteistyön Tom Allenin kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö jatkossa kirjoittaisi heidän toiminnastaan samalla kriittisyydellä kuin kenestä tahansa urakoitsijasta tai materiaalitoimittajasta. Jos nyt siis asia jotakuta sattuisi vaivaamaan. Hieman lisätietoa blogiyhteistyön luonteesta löytyy sivulta

http://villavertikaali.blogspot.fi/p/blogiyhteistyo.html

Pohjakosketus

Maanrakennustyöt ovat jatkuneet tontilla pienen tauon jälkeen. Kuoppa on nyt putsattu louheesta ja kaupunginviskaalinkin toimesta hyväksi todettu. 

Säiden kanssa kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että kuopan pohja on saatu pidettyä täysin kuivana lumesta ja jäästä. Kyllähän nuo jossain vaiheessa kevättä toki itsekseenkin sulaisivat, mutta kun aloittamaan pitäisi päästä heti huhtikuun alussa, ei perustusten alle tuleviin maakerroksiin olisi hyvä päästä yhtään lunta. Anturoitahan ei jäätyneelle pohjalle saa tehdä.

Pohjan putsaamisen jälkeen kuoppaan kärrättiin muutama kuormurillinen sepeliä, minkä jälkeen koko komeus peiteltiin pressuilla. Ensi viikolla, jos säät sallivat, ohjelmassa on salaojien ynnä muiden röörien asennus, minkä jälkeen monttu pääsee hyvin ansaituille talviunille. Täytyy vielä selvittää, pitäisikö lämmikkeeksi levitellä kerros styroxia, vai pysyykö pohja salaojien ja pressujen avulla riittävän sulana.

Kotirintamalla aika on kulunut kilpailutusten parissa. Tällä hetkellä työn alla ovat lämmitys, vesi ja ilmanvaihto, sähkö, ikkunat, ulko-ovet, sekä kattoristikot. Inbox onkin viime aikoina kolissut siihen malliin, että ryske taatusti kuuluu naapuriin asti.

Tarjousten myötä kustannusarviokin alkaa osoittamaan hienoisia konvergenssin merkkejä. Paljon on asioita tosin vielä avoinna, kuten esimerkiksi sisätöiden ja sisustusmateriaalien osuudet. Kustannuslaskennan ylimpänä ohjenuorana olemme käyttäneet vanhaa viisautta "pessimisti ei pety", vaikkakin tiedossa toki on, että rakennustoiminnassa tämäkään luonnonlaki ei välttämättä pidä paikkaansa.

Jotain valmistakin on tullut, nimittäin sähkösuunnitelma. Tässä yhteydessä onkin ilo antaa Selegalle kiitokset hyvin tehdystä työstä! Suunnitelmat ovat valmistuneet sovitussa aikataulussa, kommentit on otettu huomioon ja yhteydenottoihin vastattu esimerkillisellä ripeydellä. Kun itse suunnitelmatkin ja Selegan "viisas tekniikka" vaikuttavat varsin osuvilta ratkaisuilta juuri meidän tarpeisiimme, ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Suosittelemme lämpimästi.

Lasten turvavarusteet raksalla

Nyt tulisi kokeneempien kommentit tarpeeseen. Mitä turvavarusteita lapsellasi on ollut raksalla ja miten olet pitänyt lapsesi turvassa? Isolla osalla rakentajista tuntuu olevan lapsia, ja usein vielä melko pieniä. Onko teillä toinen vanhemmista ollut kotona lapsen kanssa ja vain toinen raksalla? Vai oletteko ottaneet lapsen mukaan hommiin? Tai touhuilemaan omiaan molempien vanhempien tehdessä raksatöitä? Vai ovatko isovanhemmat olleet täystyöllistettyjä lastenhoidon parissa? Millaisilla varusteilla lapset ovat raksalla olleet tai käyneet?

Meillä on tällä hetkellä vähän alle kolmevuotiaalle juniorille keltainen heijastimilla varustettu turvaliivi ja minikokoiset työhanskat kaapissa odottamassa tositoimia. Liivi tuo lisää näkyvyyttä ja hanskat ovat lähinnä rekvisiittaa. Ainakin kuulosuojaimet tulevat vielä ostoslistalle, niitä on onneksi hyvin saatavissa pieneen päähän sopivassa koossa. Naulaanastumissuojalla varustetut kengät tekisi mieli kovasti hankkia, sillä erilaisia pieniä teräviä maassa lojuvia asioita pidän näin etukäteen ajatellen todennäköisimpinä turvariskeinä. Kuitenkin pienimmät joihin olen googlettamalla törmännyt ovat olleet koossa 34, ja vaikka meidän juniorilla kasvaakin jalka ihan reipasta vauhtia, niin toivottavasti meillä on jo lopputarkastuskin takana ennenkuin jalka on tuossa koossa. Onneksi kivitalossa ei pitäisi nauloja ihan yhtä paljon lojua kuin puutalossa.

Mitä muuta voitaisiin tarvita, jos ajatuksena on että lapsikin pääsee raksalle katselemaan? Maalaisjärkeä?