Louhintaa & sitä sun tätä

Tontilla ei viimeisen viikon aikana ole tapahtunut mitään kovin dramaattista. Yhteisen tonttitien louhinnat ovat edenneet, joskin hieman odotettua hitaammin, sillä kivi ei ole syystä tai toisesta lohjennut aivan pohjaan asti. Tästä syystä tien alle tulevaa infrakanaalia on pitänyt porata lisää, mikä on melkoisen aikaa vievää puuhaa. Kivi sen sijaan on osoittautunut maineensa veroiseksi, eli louhe kelpaa mainiosti karkeisiin täyttöihin.

piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-PUMMM!

Viime viikkoina on tullut vettä sen verran hyvää tahtia, että talon kohdalla voisi kohta järjestää uimahyppykisat. Hieman hurjalta tuntuu moiseen vesilammikkoon rakentaa, mutta eiköhän lätäkkö tuosta tyhjene, kunhan infrakanaali valmistuu. Ajatuksena on, että suurin osa kuoppaan valuvasta vedestä poistuu infrakanaalia pitkin, jolloin salaojat toimivat ikäänkuin ylimääräisenä varmistuksena ja ovat (toivottavasti) suurimman osan ajasta täysin kuivat. Eipä silti, kyllä ne salaojatkin laitetaan, ja itse asiassa hieman isommin kuin on normaalisti tapana. Kallion vastaiselle seinälle tulee triplat, eli kaksi putkea anturan viereen ja yksi kaivannon lipalle estämään pintavesien valuminen kuoppaan. 

Ensi viikolla HSY tulee tekemään vesi-, viemäri, sekä hulevesiliitokset. Ensimmäisessä vaiheessa liitetetään vain osa tontille tulevista taloista, koska valmiiden sulkujen vierellä ei oikein sovi räjäytellä. Operaation pohjaksi tarvitaan moniportaisen HSY-byrokratian lisäksi kaivulupa sekä tiedot maanalaisista putkista. Näiden tietojen hankkiminen on sujunut varsin jouhevasti, joten kiitokset asianomaisille! Täytyy vain pitää sormet ristissä, että liitoskohta löytyy sen enempiä hakematta. Tästäkin rakennusvaiheesta luonnollisesti löytyy oma kauhutarinansa....

Jonnekin tuonne pitäisi ne putket saada mahtumaan

Laskuja on tullut viime aikoina siihen tahtiin, että verkkopankin tunnusluvut alkavat kohta loppua. Vaikka mitään isompia ylläreitä ei ole toistaseksi ilmennyt, menee kaikenlaiseen pieneen sälään yllättävän paljon rahaa. Päivitetyt kustannukset löytyvät täältä.

Erityismaininta menee tällä kertaa rakennusvalvonnalle, joka muisti meitä rakennuslupamaksulla. Harvoinpa sitä tuntee saavansa yhtä vähän katetta maksamilleen pennosille. Lupaprosessiin liittyvien ihmeellisyyksien lisäksi verenpainetta on nostanut rakennuspaikan merkitseminen. Osana lupaa tulee nimittäin 8 kulmapistettä rapeaan 1040 euron hintaan, eli noin 130 € per tolppa. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun yksityinen liikkeenharjoittaja hoitaa kyseisen homman kympillä per tolppa...

Louhintamittaukset

Nyt paukkuu! Yhteisen tonttitien louhinnat alkoivat tällä viikolla, ensi viikolla ovat vuorossa talojen pohjat. Heti ensi alkuun paljastui kiva ylläri, kun oletuksesta poiketen tonttitie onkin koko pituudeltaan kallion päällä. Kanaalilouhintaa tulee näin ollen viitisenkymmentä metriä ekstraa. Eipä tämä taloudellisesti mikään katastrofi ole, mutta muutama tonni lisää tulee kuitenkin. Olisihan niilläkin rahoilla vaikka sohvan ostanut.

Palstalta on nyt maat kaavittu ja mittamies (Tapio Saarenpää Oy) on käynyt kartoittamassa kalliot louhintamäärien laskemiseksi. Perinteisesti tämä kai menee niin, että kallioon piirretään noin metri kertaa metri ruudukko, josta louhintamäärät lasketaan. Tai sitten niin, että ei mitata mitään ja maanrakentaja vetää luvut hatustaan. Jälkimmäisessä tapauksessa ei liene epäselvää, minne suuntaan lukemat pyöristyvät, jos ovat pyöristyäkseen.

Tapsalla homma hoituu täysin digitaalisesti. Vaaituskoneen tuloksista tehdään TIN-malli (Triangulated Irregular Network), jota sitten verrataan digitaalisessa muodossa olevaan pinnantasauskuvaan. Meidän tapauksessamme tämä menetelmä osoittautui hyväksi, sillä saimme kuvien perusteella vähennettyä louhintaa noin sadalla kuutiolla.

Alla olevissa kuvissa punaisille alueille tulee kuutiolouhintaa (syvyys > 1 m) ja pinkeille neliölouhintaa (syvyys < 1 m). Pintalouhinta on meillä saman hintaista kuin kuutiolouhinta, sillä minimiporaussyvyys on 1 m. Eli vähintään sen verran lähtee jos on lähteäkseen. Ohuempikin louhinta ilmeisesti onnistuu (esim. kiilaamalla), mutta tämä maksaa enemmän kuin peruslouhinta.

Koska talon kuoppa ja infrakanaali ovat koko lailla koskemattomia, nipistykset oli tehtävä piha-alueilta. Isoin säästöpotentiaali kohdistui talon luoteispuolen kallionlakeen, missä louhintaa olisi tullut vain muutamia kymmeniä senttejä, hyödyn ollessa melko marginaalinen (tasainen nurmikko). Kun suunnittelijatkin antoivat vihreää valoa pintavesien osalta, oli päätös lopulta aika helppo. Tämän lisäksi päätimme tinkiä lounaisnurkan multapaksuuksista, koska kalliiksihan se kukkaruukkujen tekeminen dynamiitilla tulee.

Tontin eteläpuolen louhinnat päätimme sitä vastoin säilyttää, sillä paikalle tarvitaan riittävästi multaa (60 cm) pensasaitaa varten. Eteläpuolen talo on vielä tällä hetkellä asumaton, mutta ei liene kuin ajan kysymys koska sielläkin alkaa iso mylläys. Reilu tonni ei nyt kuitenkaan ole kovin kohtuuton satsaus paremmasta näkösuojasta. Koillisnurkan pintalouhinnoille ei voi juuri mitään, sillä ajopiha tarvitsee riittävästi soraa/louhetta päällensä (50 cm), jotta vältytään kanaalin ja muun pihan välisiltä painumilta.

Loppujen lopuksi louhintaa tulee (laskennallisesti) 456 m2/m3, mikä on 56 m2/m3 enemmän kuin etukäteen arvioimme. Varmaankin suurimmat ylitykset tulivat pintalouhinnasta ja infrakanaalista. Myös anturoiden alle tulevan tilan olimme arvioineet hieman alakanttiin. Toisaalta talon kohdalle osui melko syvä kuoppa, mikä onnekkaasti tasoitti virhearvioiden vaikutusta.

Lopuksi vielä yksi räjäytyskuva. Pääsin keskiviikkona tontilla käydessäni melko lähelle latinkia, ehkä vajaan parinkymmenen metrin päähän. Kuvassa tosin näkyvät enää jälkisavut, sillä vanhana jänishousuna suojauduin visusti puun taakse. Hyvinhän tuo kuitenkin meni, ei tullut kiveä tielle louhijan vit.. varoituksesta huolimatta.

Raksakengät

Useammassakin blogissa pyörineen ja jo vähän viilenneen raksakenkäesittelyn ja -keskustelun jälkimainingeissa ajattelimme esitellä tänään kotiutuneet upouudet popomme. Tähän asti "raksalla" eli tonttia ihastelemassa ja puutöissä on kuljettu keleistä riippuen jalassa mitä vain sandaalista vaelluskenkään. Viime aikaiset sateet yhdistettynä raskaisiin ajoneuvoihin ja maatöihin ovat tuoneet esille tontin savisen puolen ja jalat ovat löytyneet pääosin saappaista (juniori) tai vaelluskengistä (aikuiset). Koska varsinainen aherrus keskittyy ulkotöiden osalta ensi kesään ja ilmojen taas syksyllä viiletessä on meillä toivottavasti jo lämmöt päällä ja sisätyöt käynnissä, valitsimme raksakengiksi kevyet versiot, joissa on kuitenkin naulaanastumissuojat ja varvassuojat. Yksi tärkein funktio kengillä on se, että ne saavat likaantua vapaasti, niitä ei tarvitse säästellä ja niiden ei tarvitse pysyä edustavina. Saanko esitellä, Jalas Prima 6428 koossa 38 ja 45 (kuvassa takana piilossa).

Nämä yksilöt hankittiin hyvin edullisesti hintaan 49,99€/pari Varustelekasta. Tämä ei ole maksettu mainos emmekä hyödy tämän tiedon jakamisesta mitenkään, paitsi voimme saada hyvän mielen jos joku toinenkin raksaaja onnistuu hankkimaan kelpo kengät edullisesti.