sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Harrastushuone


Talomme alakertaan tulee harrastushuone. Skeptisempi voisi epäillä nimen olevan lähinnä kaunisteltu versio kotiteatterista, mutta tästähän ei tietenkään ole kysymys :-) Leffojen katselun lisäksi harrastushuoneessa voi nimittäin kuunnella musiikkia, katsella valokuvia, soittaa erilaisia instrumentteja, ommella, käsitellä valokuvia, tehdä musiikkia, sekä ottaa valokuvia. Luonnollisesti huone on käytettävissä myös Emilin harrastuksiin, kunhan tuosta vähän kasvaa.

Harrastushuoneen alustavassa suunnittelussa hankalin asia on ollut kotiteatteritoiminnon yhdistäminen kaikkeen muuhun, tai siis oikeastaan se, mihin kaikkien muiden harrastuksien vaatima välineistö (esim. akustinen piano) oikein sijoitetaan ilman, että tila alkaa muistuttaa romuvarastoa. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan asia on tarkoitus ratkaista laittamalla huoneen pitkille sivuille akustointiverhot, jonka taakse harrastusvälineet sitten kätketään.

Harrastushuone on tarkoitus akustoida niin, että musiikin ja leffojen kuuntelu ei kävisi muiden perheenjäsenten, muttei toisaalta myöskään kuuntelijan itsensä hermoillle. Ensimmäinen vaatimus on helppo täyttää laittamalla vähän ylimääräistä materiaalia kattoon ja seiniin, mutta varsinainen huoneakustiikka on hieman monitahoisempi juttu. Koska emme kuitenkaan ole mitään varsinaisia hifistejä, asia on tarkoitus hoitaa ilman ammattilaisen apua. Kuinka hankalaa nyt yhden huoneen akustoiminen voi muka olla?

Kaikkeenhan löytyy vastaus internetistä, ja niin tähänkin. Seuraavassa alustavat "ohjeet" kotiteatterin akustointiin, toimivuudesta en tosin ota minkäänlaista vastuuta. Asioista oikeasti perillä olevat voivatkin korjata virheet, jos vain suinkin jaksavat.

Huonemoodit: Matalien taajuuksien luonnollisen toistumisen suurimpana esteenä, kaiuttimien lisäksi, on ilmiö nimeltä huonemoodit. Nämä pirulaiset kun vaimentavat tai korostavat bassoja, riippuen siitä, missä kohtaa huonetta kuuntelija sattuu olemaan. Huonemoodien vaikutus riippuu lähes yksinomaan huoneen mittasuhteista, joten jos asialle haluaa jotain tehdä, se kannattaa tehdä mieluummin ennen kuin jälkeen rakentamisen. Täysin optimaalista huonetta ei moodien suhteen tosin ole olemassakaan, mutta onneksi herra nimeltä L.W. Sepmeyer taulukoi jo puoli vuosisataa sitten kolme kultaista suhdelukua, joilla päästään jo aika pitkälle. Muitakin suhdelukuja on olemassa, mutta meidän harrastushuone varmaankin mitoitetaan Seppmeyerin kolmannen ehdotuksen mukaan (huoneen korkeus=H, leveys=1.6H, pituus=2.33H).



Huonekaiku: Toinen kuuntelunautintoon vaikuttava tekijä on huonekaiku. Toisin kuin huonemoodit, huonekaiku vaikuttaa lähinnä keskialueseen ja siitä ylöspäin. Huonekaiun määrälle ei ole mitään yksiselitteistä optimiarvoa, vaan sopiva annostus riippuu jossain määrin kuuntelijan mieltymyksistä ja toisaalta myös soitettavasta materiaalista.  Pelkkään (monikanava) leffakäyttöön tarkoitettu huone kannattaa ilmeisesti akustoida suhteellisen "kuivaksi", kun taas stereoäänitteet vaativat hieman enemmän kaikua. Koska me tulemme käyttämään harrastushuonetta molempiin tarkoituksiin, huonekaiun määrä tulee olemaan kompromissi näiden kahden tavoitteen väliltä. Netistä löytyvien erinäisten mielipiteiden perusteella sopiva arvo jäkikaiunta-ajalle (RT60) voisi olla ehkä jossain 0.6 - 1 s kieppeillä. Kun tavoite kaiun määrälle on selvillä, on päätettävä minkälaisilla seinämateriaaleille se toteutetaan. Onneksi tässäkin tapauksessa tiedemiehet tulevat apuun, eli toinen akustikko nimeltä W.C. Sabine kehitteli vuonna 1898 (!) kaavan, jolla voidaan laskea seinämateriaalien absorptiokertoimet, kun tiedetään huoneen dimensiot ja haluttu kaiun määrä. Vieläkään ei tosin olla aivan maalissa, sillä rautakaupan setä ei välttämättä ole tietoinen myymiensä tuotteiden absorptiokertoimista taajuuden funktiona. Onneksi olemassa on kuitenkin alaan vihkiytyneitä toimijoita, joiden valikoimista löytyy akustointilevyja tunnetuilla (mitatuilla) absorptiokertoimilla. Sitten ei muuta kuin levyä seinään niin paljon, että saavutetaan tavoiteltu jälkikaiunta-aika. Hommassa on kyllä muutamia muitakin nyansseja, kuten se ettei kaikkea levymateriaalia kannata välttämättä tunkea yhdelle seinälle, vaikka kaiun määrä osalta asialla ei sinänsä väliä olekaan. Toisekseen absorptiokertoimet ovat vahvasti taajuusriippuvaisia, koska ohuilla materiaaleilla ei bassopäähän ymmärrettävästi juuri vaikuteta. Poikkeuksena erilaiset resonaattoriviritelmät, joilla tosin saadaan vaimennusta melko kapealla taajuuskaistalla. Tällaiset pohdinnat menevät kuitenkin jo niin epäilyttävästi hifistelyn puolelle, että tässä kohtaa on ehkäpä syytä viheltää peli poikki.
































Aikaiset heijastukset: Kolmas asia, johon tee-se-itse akustikko voi omilla valinnoillaan vaikuttaa, on aikaiset heijastukset. Aikaisilla heijastuksilla tarkoitetaan heijastuksia, jotka saapuvat korvaan vain pienen hetken suoraa ääntä myöhemmin, aiheuttaen esimerkiksi stereokuvan vääristymistä. Tämänkään ilmiön korjaamiseksi ei onneksi tarvita mitään kovin professionaalisia ratkaisuja, vaan yksinkertaisen kynä & paperi -harjoituksen avulla voidaan ensin paikallistaa heijastuskohdat seinistä, katosta, ja lattiasta. Sitten ei muuta kun mattoa, verhoa, akustolevyä, tms kyseisiin kohtiin.



Arkkitehtisuunnittelun suhteen vain huonemoodeilla on merkitystä, koska seinien paikat ja huonekorkeus määräytyvät tämän suunnitteluvaiheen tuloksena. Pintamateriaalien valinnalla (huonekaiku, aikaiset heijastukset, tms) ei ole vielä niin kiire, varsinkin kun teemme kellarin pintatyöt varmaankin pitkälti omin voimin.

torstai 21. helmikuuta 2013

Arkkitehti haussa

Talon suunnitelu on alkanut häiritsemään pahasti blogikirjoittelua. Tontin infraa olemme pohtineet itseksemme ja yhdessä (tulevien) naapuriemme kanssa. Osittain tähän liittyen suunnitteluaikataulua on vähän aikaistettu ja arkkitehtien haku on käynnistynyt. Lähettelimme muutamat tarjoupyynnöt ja nyt vain odotellaan vastauksia. Vasta postien lähdettyä muistimme että täällä on nyt hiihtolomaviikko, ja moni pieni toimisto saattaa olla tämän viikon kiinni.

Sopivien arkkitehtien etsiminen sinänsä oli aika mielenkiintoista puuhaa. Koska meillä lapsiperheenä on rajallinen aika käytettävissä erilaisiin palavereihin ja tapaamisiin pyrimme jo ennen tarjouspyyntöjen lähettämistä miettimään huolella mitä haluamme ja millainen arkkitehti meille voisi sopia. Tutkailimme piirrettyjä taloja ja mietimme miellyttävätkö ne silmäämme. Yritimme saada jotain selville arkkitehtien suunnittelufilosofioista, ja loppujen lopuksi saimme joukon karsittua aika mukavan kompaktiksi mutta silti vaihtelevaksi. Toivottavasti heidän joukostaan löytyy meille se oikea.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

TaloTalo

Kuluvalla viikolla olemme, paitsi poteneet koko perheen voimin mahatautia, koonneet ajatuksiamme yksiin kansiin arkkitehtikandidaattien tapaamisia varten. Ajatuksena on lähettää pumaska kaikille kilpailutettaville arkkitehdeille, joita tulee olemaan suurinpiirtein viisi henkilöä. Olettaen että kaikki jaksavat kahlata materiaalin nukahtamatta läpi, vältymme selittämästä samoja asiota viidettä kertaa ja pääsemme välittömästi ns. asiaan. Materiaali toimii myös suunnitteluohjeena varsinaista arkkitehtisuunnittelua varten, vaikkakin yritämme tietoisesti olla rajoittamatta arkkitehdin vapautta yhtään sen enempää kuin on tarpeellista.

Myös tontin suunnittelu (naapureiden kanssa) on liikahtanut eteenpäin, ja tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että projekti onkin hieman työläämpi kuin alkuun olisi voinut ehkä kuvitella. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Espoo näkee hallinnanjakoaluuet pitkälti yhtenä kokonaisuutena, ja edellyttää näin ollen kokonaisvaltaista suunnitelmaa koko tontin alueelta. Tällaisen suunnitelman voi käytännössä tehdä vain arkkitehti, joten ensimmäinen tehtävä asia on yhteisen arkkitehdin palkkaaminen. Lisäksi tarvitaan erillinen infrasuunnitelma kunnallistekniikan tuomiseksi jokaiselle hallinta-alueelle, sekä tietysti urakoitsija joka kaivaa ne röörit maahan sekä rakentaa tonttitien. Paljon on siis tekemistä ennenkuin varsinainen talon rakentaminen voi joskus alkaa.

Kävimme viime viikolla myös Lammi-kivitaloilla kuulostelemassa heidän ajatuksiaan kivitalorakentamisesta. Puheenaiheita olivat niin rakentaminen ylipäänsä, meidän taloprojektimme, Lammin talopaketti, kuin TaloTalo-konsepti. Aluksi kun kuulimme TaloTalosta, emme nähneet hommasta tulevan oikein mitään lisäarvoa meidän projektille, mutta viimeviikkoinen tapaaminen selkiytti asioita huomattavasti. Koska kyseessä on ilmeisesti kuitenkin Suomen oloissa melko uusi ja innovatiivinen (?) hanke, ajattelimme tässä kertoa joitain perusfaktoja sekä käsityksiämme konseptista. Ja todetaan tässä nyt vielä varmuuden vuoksi, että meille ei makseta eikä tulla maksamaan tämän blogin teksteistä, vaan olemme ensisijaisesti omalla, ja toissijaisesti muiden pienrakentajien asialla. Emme ole (ainakaan vielä) edes asiakassuhteessa Lammi-kivitalojen kanssa, vaan kilpailutamme talopaketin normaaliin tapaan arkkitehtisuunnitelman valmistuttua. No joo, se siitä disclaimerista, asiaan :-)

TaloTalon perusideana on käsityksemme mukaan tuoda suunnitelmallisuutta ja ammattimaisuutta amatöörien rakennus- ja remontointihankkeisiin. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan tarjota avaimet käteen rakentamista (tämähän ei ole mikään uusi konsepti), vaan pikemminkin erilaisia työkaluja itse suunnittelu- ja urakkasopimuksensa kilpailuttavalle rakennuttajalle. Koska me kuulumme juurikin tällaiseen kohderyhmään, olemme vähintäänkin kiinnostuneita kuulemaan mitä on tarjolla. No, mitä siis on tarjolla?

Lyhyesti ottaen tarjolla on ympäristö, jossa rakennuttajat ja palveluntarjoajat voivat asioida keskenään. TaloTalo itsessään ei ota mitään vastuuta toimijoidensa tekemisistä, vaan tarjoaa ainoastaan väylän, jossa rakentamisen osapuolet voivat kohdata toisensa kaikkia hyödyttävällä tavalla. Näin siis ainakin teoriassa. Spekuloidaanpa ensin, mitä hyötyy palveluntarjoaja?

Palveluntarjoajahan hyötyy ainakin sen, että järjestelmään täydellisesti kytketty rakennuttaja näkee hyvin rajoitetun palveluntarjoajajoukon, eli kilpailu vähenee. Myös markkinoinnin kannalta tällainen koplaaminen tuonee tiettyä lisäarvoa. Kilpailun väheneminenhän on yleensä myyjän etu ja ostajan haitta, joten hyötyjen on oltava tätä mahdollista haittaa suuremmat. Joten, mitkä ovat TaloTalon hyödyt rakennuttajalle?

Ensimmäinen TaloTalon markkinoima hyödyke on projekti-sovellus, jonka avulla "toimijoiden ja materiaalitoimitusten aikataulut synkronoidaan siten, että työ on mahdollisimman sujuvaa". Tämähän on sinänsä äärimmäisen kannatettava idea, koska juuri aikataulujen pissiminen tuntuu olevan amatöörirakentamisen suurimpia sudenkuoppia. Kyseisestä ominaisuudesta ei ole meille kuitenkaan ehkä täyttä hyötyä, sillä olemme suunnitelleet välttävämme kiireisen rakentamisen vaikeudet toisaalta rakentamalla hitaasti, ja toisaalta teettämällä hektisimmän vaiheen eli varsinaisen talourakan mahdollisimman suurena kokonaisuutena (pääurakoitsija vastaa kaikkien urakoiden aikataulujen yhteensovittamisesta). Tällä lähestymistavalla projektin hanskaamiseen riittänee perinteinen mies/nainen & excel.

Toinen päähyödyke on hankinta-sovellus, jonka avulla rakennuttaja voi "kilpailuttaa toimijat hankeen eri vaiheisiin sekä tehdä tarjouspyynnön myös materiaaleista". Tämä on meidän kannalta huomattavasti mielenkiintoisempi ominaisuus, sillä juuri kilpailutus tulee olemaan yksi meidän rakennusprojektimme suurimmista haasteista. Mutta minkä takia käyttää kilpailuttamiseen järjestelmää, joka asiallisesti ottaen rajoittaa kilpailuttamista? No, TalonTalon puolustuksena ensin todettakoon, että järjestelmä sallii myös ulkopuolisten urakoiden/suunnittelusopimusten integroimisen hankkeeseen, ainakin jollain tasolla. Meidän kannaltamme suurin hyöty järjestelmästä kuitenkin tulee (jos on tullakseen) siitä, että mukaan otettavat toimijat on siilattu jonkinlaisen karsinnan kautta ja heidän toimintaansa ja taloudellista tilannettaan tarkkaillaan. Valitettavasti vain tämän valvonnan käytännöt jäivät keskusteluissa hieman epäselväksi, eikä mitään kovin systemaattisia käytäntöjä tuntunut ainakaan vielä löytyvän.  Harmi sinänsä, koska tällaiselle "takuulle" luulisi löytyvän kiinnostusta kilpailuttamista harrastavien rakennuttajien keskuudesta. Toisaalta on selvää, että järjestelmän yhden päätoimijan, eli Lammi-kivitalojen, edun mukaista on pitää huolta, että ainakaan mitään totaalisia katastrofeja ei tarjoajien joukkoon eksy.

TaloTalo tarjoaa myös mahdollisuuden tallettaa projektin dokumentit kuten suunnitelmat ja piirustukset sovellukseen. Tällöin suunnittelijat/urakoitsijat, joilta rakennuttaja pyytää tarjouspyynnön, saavat pääsyn tarjousta koskeviin dokumentteihin ja pääsy sulkeutuu ylimääräisiltä kun joku tarjous valitaan tai hylätään. Erilaisten liitetiedostojen lähettäminen sähköpostilla yms. siis voidaan välttää TaloTalossa mukana olevien yritysten osalta ja suunnitelmat päivittyvät kaikkien käyttöön kerralla. Tämä kuulostaa ihan mukavalta, mutta on oletettavaa että ainakin osassa kilpailutuksia otetana mukana kilpailuun myös järjestelmän ulkopuolisia toimijoita, joten sähköpostilta ei kokonaan vältytä.

Edellisten lisäksi järjestelmä tarjoaa myös kustannusarvion, joka tosin on yhtä kuin Talopeli täydennettynä TaloTalo-spesifisellä lisäinformaatiolla. Myöskään tämä ei meille ole kovin suuri täky, koska olemme joka tapauksessa suunnitelmien valmistuttua teettämässä kustannusarvion ammattilaisella.

Kaiken tämän jaarittelun lopputuloksena voisi ehkäpä siis todeta, että TaloTalo ei välttämättä tarjoa meidän rakennushankkeeseemme yletöntä lisäarvoa, mutta saattaa olla näppärä apuväline hankkeisiin, joissa on tiukka aikataulu ja/tai urakat pilkottuina hyviin pieniin kokonaisuuksiin. Toisaalta järjestelmästä ei tunnu olevan varsinaista haittaakaan, joten jos Lammiin kilpailutuksen kautta päädymme, otamme TaloTalosta ne hyödyt jotka siitä ovat meille tarjolla. Täytyy myös muistaa, että nämä arviot eivät perustu käytännön kokemuksiin itse järjestelmästä, vaan siihen mitä olemme kuulleet TaloTalon edustajan suusta ja lukeneet esitteistä.


tiistai 12. helmikuuta 2013

Pisteet Etelä-Suomen maanmittaustoimistolle!

Täytyy kehua Etelä-Suomen maanmittaustoimistoa, todella nopeaa toimintaa! Jätimme lainhuutohakemuksen viime perjantaiaamuna ja jo tänään tiistaina tuli postin mukana kotiin todistus lepäämään jätetystä lainhuutohakemuksesta, eli se oli jo käsitelty! Viedessämme hakemusta virkailija puhui jopa kolmen kuukauden käsittelyajoista ja kehotti tekemään vapaamuotoisen anomuksen käsittelyn nopeuttamiseksi. Emme ihan arvanneet että se nopeutuisi näin paljon! Lepäämään lainhuuto jäi, sillä meillä on sopimuksessa purkava ehto sekä vanhan rakennuksen purkuluvan että rakennusluvan suhteen, ja lainhuuto astuu voimaan vasta saatuamme purkuluvan ja rakennusluvan.


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Pohjahahmotelmaa

Erilaisia pohjia on pyöritelty edestakaisin ja tässä ensimmäinen itse piirtämäni hahmotelma. Tuo ruskea suorakaide jokaisessa kerroksessa samassa paikassa on portaat. Pinta-aloista tuli vähän mitä tuli kun en ensin muistanut että seinilläkin on paksuus :) Alat ovat siis lattiapinta-aloja.
























Kellarissa olisi tekninen tila, kiipeilyputken/hissikuilun alaosa, aula ja reilusti varastotilaa. Suunnittelemme vain pientä kylmää erillistä ulkovarastoa, joten tänne olisi tarkoitus varastoida "lähes kaikki". Aula olisi siis myös varastotilaa ja kiipeilyputken alaosa varmaankin vähän levittäytyisi viereisille seinille mahdollistamaan pienet poikkarit ja tehokkaampi boulderointi. Putken on tarkoitus olla kahdelta seinältään avoin kellarissa ja kokonaan suljettu muissa kerroksissa. Mahdollista oli myös tehdä kellarista vähän pienempi kuin muista kerroksista ja säästää näin vähän louhintakustannuksissa, koko kellari on siis louhittava kalliosta. En tiedä jäisikö se myöhemmin harmittamaan kun varastotilaa on tuskin koskaan liikaa. Toisaalta se louhittu kellari ei ole edullisinta mahdollista, vaikka ei rakennusoikeutta kulutakaan.

Keskikerroksessa eli sisääntulokerroksessa olisi keittiö, olohuone, eteinen, kodinhoitohuone, vessa ja saunatilat. En haluaisi kodinhoitohuoneesta läpikulkupaikkaa vaan erillisen huoneen, jossa on vain yksi ovi. Eteisen muotoon ihastuin katsellessani Helsinki-pientalojen pohjia ja lisäsin siihen kurapisteen. Eteisessä voisi vetäytyä kaappien luokse pukeutumaan tai pukemaan lasta, ja silti eteisestä mahtuisi toinen kulkemaan läpi. Eteisessä olisi siis reilusti kaappitilaa ja erillinen liukuoven takana oleva kurapiste, jossa siis lattiakaivo ja käsisuihku sekä tilaa ripustaa kuivumaan kuraiset vaatteet ja ehkä joskus tulevaisuudessa pestä koira lenkin jälkeen. Kylpyhuoneeseen haluaisimme kaksi suihkua ja vessa saa olla niin pieni kuin on mahdollista tinkimättä käyttömukavuudesta.
























Yläkerrassa olisi vain makuuhuoneet ja suihkullinen vessa, eli koko kerros olisi varattu rauhoittumiselle ja nukkumiselle. Ylös avointa olohuonetta emme ehkä haluaisi äänten kuulumisen takia, mutta se oli helppo tapa rajata tila mahtumaan sallittuihin neliöihin tässä omassa hahmotelmassa. Arkkitehdin tehtävä on sitten keksiä ne fiksut ratkaisut ja kääntää koko pohja paremmin toimivaksi. Lähes kaikki muu on muutettavissa mutta huoneet saisivat pysyä omissa kerroksissaan jos vain mahdollista.

torstai 7. helmikuuta 2013

Villa Vertikaali

Niin, mikä vertikaali?

Tutustuimme kiipeilyyn noin kymmenen vuotta sitten. Laji osoittautui sen verran hauskaksi, että aloimme pian kiivetä ulkona, ja hieman myöhemmin mukaan tulivat Alpit ja etelä-Euroopan kalliokohteet. Viimeisimpänä mukaan on tullut jääkiipeily, joka tuo mukavaa vaihtelua talven pimeyteen. Boulderointia, eli köysikiipeilyn harjoittelua, emme juuri harrasta, koska se on tylsää ja vain lahjattomat harjoittelevat (oikea syy on se, että olemme huonoja siinä).























Kiipeily on ehdottomasti parasta ulkona, ja vielä parempaa vuoristossa. Erinäisistä syistä johtuen ulos ei kuitenkaan pääse läheskään aina kun haluaisi, vuorista puhumattakaan. Normaalisti tätä vajetta kompensoidaan sisäkiipeilyllä, joka on ihan mukiinmenevää ajanvietettä, mutta onnistuu lapsiperheessä lähinnä viikonloppuisin, ainakin jos molemmat haluavat samaan aikaan kiipeämään.















Olemme aikaisemmin pitäneet selvänä, että talomme kellariin tulee jonkinlainen bouldertila, eli matala kiipeilyseinä jonka alla on patja. Bouldertila vie kuitenkin melko reippaasti neliöitä, jotka meidän rajallisella budjetilla olisivat pois jostain muusta. Lisäksi emme erityisemmin pidä boulderoinnista, kuten aiemmin tuli jo todettua.



















Eräänä päivänä sitten heräsi hullu ajatus, että voisiko kellarillisen omakotitalon välipohjien läpi vetää kapean putken, jossa pääsisi treenaamaan köysikiipeilyä talven pimeinä iltoina? Asiaa hieman pohdittuamme tajusimme, että rakenteellisesti moisessa putkessa ei olisi mitään ihmeellistä, tehdäänhän taloihin rutiininomaisesti hissikuilujakin. Miksipä siis ei, kun kerran arkkitehtikin palkataan?




















Meidän taloomme tulee siispä kiipeilyputki. Uhraamalla 1.50 x 2.44 m = 3.6 huoneistoneliötä per kerros, saadaan käyttöön noin 30 m2 harrastustilaa, olettaen talon korkeudeksi 8 m. Rakennusoikeutta putki ei vie lainkaan, koska kellarin tiloja ja välipohjan aukkoja ei lasketa kerrosalaan. Hyötysuhteet  ovat näin ollen melko kohdillaan siis.























Toivottavasti rakennustarkastaja ei vedä kahveja väärään kurkkuun näitä kaavailuja lukiessaan :-)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Tilasuunnittelua


Rakennusoikeutta tontillamme on 140 m2, minkä lisäksi kaavoittaja on (syystä tai toisesta) päättänyt, että ylemmän kerroksen kerrosala saa olla korkeintaan kaksi kolmannesta alemman kerroksen kerrosalasta.

Jälkimmäinen ehto toteutunee helpoiten tekemällä yksikerroksisen talon. Tällöin ongelmaksi saattaa kuitenkin  muodostua tontin kapeus, eli talo ei välttämättä mahdu tontin keskelle. Ongelman voi periaatteessa kiertää tekemällä talosta monimuotoisemman, mutta kaikki monimuotoisuus maksaa ja monimuotoinen talo kuluttaa enemmän energiaa kuin suorakaiteen muotoinen. Lisäksi yksikerroksisten talojen pohjista tulee helposti tehottomia ja sokkeloisia.

Toisena vaihtoehtona on 2000-luvun pientaloarkkitehtuurin tavaramerkki, eli korkea olohuone. Olemme joskus messuilla ihmetelleet, että miksi ihmiset rakentavat näitä ikkunavalmistajan märkiä päiväunia niin, että vastakkaisen talon korkeasta olohuoneesta on suora näkymä 5 metrin päässä sijaitsevan naapurin korkeaan olohuoneeseen. No, makunsa ja harrastuksensa kullakin. Meidän tapauksessamme korkea olohuone saattaa kuitenkin olla ihan varteenotettava vaihtoehto, sillä kyllähän tontin kulmalla olevaa kalliota varmaankin mielellään olkkarin sohvalta katselee hyvän viinin kera.

Olemme muuten tontilla käydessämme nähneet peräti kolme eläintä: kaksi peuraa ja yhden lumikon! Ja niitä kertoja on kuitenkin ollut vasta yhden käden sormilla laskettava määrä. Eli kyllä tämäkin puoltaa jonkinasteista olkkarin ikkunoihin panostamista.

Edellisen variaationa olemme miettineet, että kaksilappeisen pulpettikaton korkeampaan lappeeseen voisi rakentaa puolikkaan kerroksen, jolloin olkkarista tulisi hieman korkeampi kuin yksi kerros, mutta kuitenkin reilusti matalampi kuin kaksi kerrosta. Alla esimerkki tällaisesta talosta.




Kolmantena vaihtoehtona voisi olla ylimmän kerroksen toteuttaminen ullakkona (eli vesikaton sisään). Tämähän onnistuu niin harjakatolle kuin yksi- tai kaksilappeiselle pulpettikatollekin. Huonoina puolina ovat ainakin ikkunoiden vähyys ja/tai niiden toteuttaminen kattoikkunoina, sekä kalustamisen vaikeus. Yksi tämän ratkaisun hyvistä puolista on rakennusoikeudella keplotteleminen, eli alle 160 cm oleva osuus on mahdollista ottaa varastokäyttöön.

Neljäs vaihtoehto on ison kattoterassin rakentaminen. Vaikka pidämmekin nykyisen kerrostaloasuntomme kattoterassista, emme ole aivan vakuuttuneita, että sille olisi omakotitalossa kovin paljon käyttöä, kun pihalla on kuitenkin paljon kivempi oleskella.

Viimeinenä vaihtoehtona on osan ykköskerroksesta laittaminen erilliseen siipeen, kuten alla olevassa talossa:






















Tämän ratkaisun ongelmana on rakennusoikeuden loppuminen kesken, koska osa kellarin tiloista täytyisi siirtää ykköskerrokseen.

Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtomme kerrosluvuksi on puolikellari + 1 + 1/2, mutta muutkaan vaihtoehdot, kuten kokokellari + 1, eivät ole poissuljettuja. Loppujen lopuksihan kaikki nämä kaavailut saattavat mennä kokonaan uusiksi sen jälkeen kun olemme istuneet arkkitehdin kanssa saman pöydän ääreen.

Tätä ennen täytyy kuitenkin päättää miten jaamme tilat kerrosten ja kerrosneliöiden kesken. Asia kuulostaa jälleen melko yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa neliöiden hahmottaminen on yllättävän hankalaa. Paljonko neliöitä tarvitaan vessaan jossa on suihkukoppi? Kuinka iso on toimiva keittiö? Onko 35 neliön olkkari riittävän iso sohvaryhmälle ja ruokapöydälle? Talotoimittajien kirjoista saa kyllä jonkinlaista osviittaa tyypillisistä huonekoista, mutta loppupeleissä meidän tarpeet ovat se mikä ratkaisee. Parhaaksi metodiksi onkin osoittatunut tämän hetkisen asunnon seinien mittaaminen ja näiden perusteella mielikuvitusmatkat uuteen kotiin. Näiden reissujen tuloksena olemme päätyneet seuraavanlaiseen hahmotelmaan:

Kellari
  • Varastotilaa 50 m2 :-)
  • Tekninen tila 6 m2
1. kerros
  • Olohuone + ruokailutila (samaa tilaa) 35 m2
  • Keittiö 10 m2
  • Eteinen 8 m2
  • Kodinhoitohuone 8 m2
  • Sauna 4 m2
  • Pesuhuone 4 m2 
  • WC 2 m2
2. kerros
  • Aula 7 m2
  • Aikuisten makuuhuone 13 m2
  • Lasten makuuhuone 10 m2
  • Vierashuone 10 m2
  • WC + suihkukaappi 4 m2
Rakennusoikeuteen laskettavia huoneneliöitä tulisi tällä suunnitelmalla yhteensä 115 m2, mikä tarkoittaa, että ulkoseiniin, väliseiniin, ja käytäviin jäisi jäljelle 25 m2. Kaiken järjen mukaan tuon pitäisi olla riittävästi, varsinkin kun ulkoseiniin lasketaan nykyään kokonaispaksuudesta vain 25 cm.  Myös yläkerran kokorajoite toteutuu, sillä 44/71 < 2/3.

Loistonaapurit!

Kävimme eilen tapaamassa tulevia naapureitamme, siis hallinnanjakosopimuksen muita osapuolia. En voi muuta sanoa kuin että ei oikeastaan parempia tulevia naapureita olisi voinut toivoa! Ajatukset rakentamisesta sopivat hyvin toisiinsa, ja uskomme että yhteistyö tulee toimimaan ja kantamaan hedelmää. Emme luonnollisesti tule täällä blogissa naapureiden asioista kertomaan vaikka ne omaakin rakentamistamme sivuavat, mutta kiitos teille naapurit että olette niin mukavia!