Harrastushuone

Talomme alakertaan tulee harrastushuone. Skeptisempi voisi epäillä nimen olevan lähinnä kaunisteltu versio kotiteatterista, mutta tästähän ei tietenkään ole kysymys :-) Leffojen katselun lisäksi harrastushuoneessa voi nimittäin kuunnella musiikkia, katsella valokuvia, soittaa erilaisia instrumentteja, ommella, käsitellä valokuvia, tehdä musiikkia, sekä ottaa valokuvia. Luonnollisesti huone on käytettävissä myös Emilin harrastuksiin, kunhan tuosta vähän kasvaa.

Harrastushuoneen alustavassa suunnittelussa hankalin asia on ollut kotiteatteritoiminnon yhdistäminen kaikkeen muuhun, tai siis oikeastaan se, mihin kaikkien muiden harrastuksien vaatima välineistö (esim. akustinen piano) oikein sijoitetaan ilman, että tila alkaa muistuttaa romuvarastoa. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan asia on tarkoitus ratkaista laittamalla huoneen pitkille sivuille akustointiverhot, jonka taakse harrastusvälineet sitten kätketään.

Harrastushuone on tarkoitus akustoida niin, että musiikin ja leffojen kuuntelu ei kävisi muiden perheenjäsenten, muttei toisaalta myöskään kuuntelijan itsensä hermoillle. Ensimmäinen vaatimus on helppo täyttää laittamalla vähän ylimääräistä materiaalia kattoon ja seiniin, mutta varsinainen huoneakustiikka on hieman monitahoisempi juttu. Koska emme kuitenkaan ole mitään varsinaisia hifistejä, asia on tarkoitus hoitaa ilman ammattilaisen apua. Kuinka hankalaa nyt yhden huoneen akustoiminen voi muka olla?

Kaikkeenhan löytyy vastaus internetistä, ja niin tähänkin. Seuraavassa alustavat "ohjeet" kotiteatterin akustointiin, toimivuudesta en tosin ota minkäänlaista vastuuta. Asioista oikeasti perillä olevat voivatkin korjata virheet, jos vain suinkin jaksavat.

Huonemoodit: Matalien taajuuksien luonnollisen toistumisen suurimpana esteenä, kaiuttimien lisäksi, on ilmiö nimeltä huonemoodit. Nämä pirulaiset kun vaimentavat tai korostavat bassoja, riippuen siitä, missä kohtaa huonetta kuuntelija sattuu olemaan. Huonemoodien vaikutus riippuu lähes yksinomaan huoneen mittasuhteista, joten jos asialle haluaa jotain tehdä, se kannattaa tehdä mieluummin ennen kuin jälkeen rakentamisen. Täysin optimaalista huonetta ei moodien suhteen tosin ole olemassakaan, mutta onneksi herra nimeltä L.W. Sepmeyer taulukoi jo puoli vuosisataa sitten kolme kultaista suhdelukua, joilla päästään jo aika pitkälle. Muitakin suhdelukuja on olemassa, mutta meidän harrastushuone varmaankin mitoitetaan Seppmeyerin kolmannen ehdotuksen mukaan (huoneen korkeus=H, leveys=1.6H, pituus=2.33H).

Huonekaiku: Toinen kuuntelunautintoon vaikuttava tekijä on huonekaiku. Toisin kuin huonemoodit, huonekaiku vaikuttaa lähinnä keskialueseen ja siitä ylöspäin. Huonekaiun määrälle ei ole mitään yksiselitteistä optimiarvoa, vaan sopiva annostus riippuu jossain määrin kuuntelijan mieltymyksistä ja toisaalta myös soitettavasta materiaalista.  Pelkkään (monikanava) leffakäyttöön tarkoitettu huone kannattaa ilmeisesti akustoida suhteellisen "kuivaksi", kun taas stereoäänitteet vaativat hieman enemmän kaikua. Koska me tulemme käyttämään harrastushuonetta molempiin tarkoituksiin, huonekaiun määrä tulee olemaan kompromissi näiden kahden tavoitteen väliltä. Netistä löytyvien erinäisten mielipiteiden perusteella sopiva arvo jäkikaiunta-ajalle (RT60) voisi olla ehkä jossain 0.6 - 1 s kieppeillä. Kun tavoite kaiun määrälle on selvillä, on päätettävä minkälaisilla seinämateriaaleille se toteutetaan. Onneksi tässäkin tapauksessa tiedemiehet tulevat apuun, eli toinen akustikko nimeltä W.C. Sabine kehitteli vuonna 1898 (!) kaavan, jolla voidaan laskea seinämateriaalien absorptiokertoimet, kun tiedetään huoneen dimensiot ja haluttu kaiun määrä. Vieläkään ei tosin olla aivan maalissa, sillä rautakaupan setä ei välttämättä ole tietoinen myymiensä tuotteiden absorptiokertoimista taajuuden funktiona. Onneksi olemassa on kuitenkin alaan vihkiytyneitä toimijoita, joiden valikoimista löytyy akustointilevyja tunnetuilla (mitatuilla) absorptiokertoimilla. Sitten ei muuta kuin levyä seinään niin paljon, että saavutetaan tavoiteltu jälkikaiunta-aika. Hommassa on kyllä muutamia muitakin nyansseja, kuten se ettei kaikkea levymateriaalia kannata välttämättä tunkea yhdelle seinälle, vaikka kaiun määrä osalta asialla ei sinänsä väliä olekaan. Toisekseen absorptiokertoimet ovat vahvasti taajuusriippuvaisia, koska ohuilla materiaaleilla ei bassopäähän ymmärrettävästi juuri vaikuteta. Poikkeuksena erilaiset resonaattoriviritelmät, joilla tosin saadaan vaimennusta melko kapealla taajuuskaistalla. Tällaiset pohdinnat menevät kuitenkin jo niin epäilyttävästi hifistelyn puolelle, että tässä kohtaa on ehkäpä syytä viheltää peli poikki.

Aikaiset heijastukset: Kolmas asia, johon tee-se-itse akustikko voi omilla valinnoillaan vaikuttaa, on aikaiset heijastukset. Aikaisilla heijastuksilla tarkoitetaan heijastuksia, jotka saapuvat korvaan vain pienen hetken suoraa ääntä myöhemmin, aiheuttaen esimerkiksi stereokuvan vääristymistä. Tämänkään ilmiön korjaamiseksi ei onneksi tarvita mitään kovin professionaalisia ratkaisuja, vaan yksinkertaisen kynä & paperi -harjoituksen avulla voidaan ensin paikallistaa heijastuskohdat seinistä, katosta, ja lattiasta. Sitten ei muuta kun mattoa, verhoa, akustolevyä, tms kyseisiin kohtiin.

Arkkitehtisuunnittelun suhteen vain huonemoodeilla on merkitystä, koska seinien paikat ja huonekorkeus määräytyvät tämän suunnitteluvaiheen tuloksena. Pintamateriaalien valinnalla (huonekaiku, aikaiset heijastukset, tms) ei ole vielä niin kiire, varsinkin kun teemme kellarin pintatyöt varmaankin pitkälti omin voimin.