Vuosi 2013

Vuosi 2013 alkaa olla pulkassa. Mitä kaikkea olemme saaneet aikaan? Tämän vuoden aikana on:

Vuosi 2013.

• Ostettu määräosa tontista.
• Lainhuudatettu palsta.
• Tehty omat suunnitelmat tontin perusteella.
• Etsitty arkkitehti/pääsuunnittelija.
• Kilpailutettu purkufirmoja, haettu purkulupa ja purettu vanha homeinen talo pois palstalta.
• Tehty arkkitehtisuunnittelu.
• Valittu vastaava työnjohtaja.
• Valittu runkomateriaali, kilpailutettu toimittajat ja tehty kaupat harkoista.
• Tehty kaupat taloon tulevista betoneista.
• Kilpailutettu LVI-suunnittelijoita ja tehty suunnitelmat valmiiksi.
• Valittu vastaava työnjohtaja LVI-töille.
• Kilpailutettu rakennesuunnittelu, valittu suunnittelija ja tehty suunnitelmat valmiiksi.
• Valittu sähkösuunnittelija ja aloitettu sähkösuunnitelmien tekeminen.
• Kilpailutettu valaistus- ja sisustussuunnittelija, ja tehty valaistussuunnitelma.
• Etsitty sopiva pihasuunnittelija ja tehty suunnitelma pihasta.
• Haettu ja saatu rakennuslupa.
• Tehty vesi- ja viemärisopimus HSY:n kanssa.
• Tilattu sähköliittymä.
• Kilpailutettu maaurakoitsijoita sekä omiin maatöihin että naapureiden kanssa yhteistä tonttitietä varten.
• Tehty tonttitie lopullista pintaa vaille valmiiksi, sekä asennettu tien alle viemäriputket ja varaukset sähkölle ja dataliikenteelle.
• Kaavittu palstan pintamaat ja räjäytelty talolle kuoppa, sekä vähän pihaakin. Osa louheesta on jo kuskattu pois.
• Aloitettu urakoitsijoiden etsintä sekä runkopystytykselle että sisätöille.
• Suunniteltu keittiötä, kodinhoitohuonetta ja pesutiloja, sekä juostu näihin liittyen palavereissa.
• Aloitettu talon 3D-mallintaminen. Homma vielä pahasti vaiheessa.

Varmaankin aika paljon tuosta listasta vielä unohtui. Huh huh, aika paljon on jo tehty ennekuin mitään oikeastaan on näkyvissä. Ensi vuonna samaan aikaan pitäisi sisätyöt olla jo puolessavälissä tai pidemmälläkin.

Seuraavaksi tai parhaillaan on tosiaan käynnissä urakoitsijavalinnat sekä runkopystytykselle että sisätöille. Vinkkejä hyvistä toimijoista pääkaupunkiseudulla otetaan ilolla vastaan. Tekijöitähän kyllä riittää mutta hyviä on aika harvassa. Sisätöiden urakkoihin liittyen on myös mietinnässä mitä kaikkea voisimme ja osaisimme tehd itse, ja mihin kaikkeen aika sitten oikeasti riitäisikään. Pihan teemme joka tapauksessa pääosin itse muuton jälkeen, kivitöihin otamme ammattilaisen avuksi. Terassi tulee myös olemaan omien kätten työtä. Parketteja voisi varmaankin nakutella paikoilleen ja vähemmän kriittisiä huoneita ehkä maalaillakin kunhan joku muu ensin tasoittaa. Laattojen asennukseen emme lähde kokeilemaan onneamme. Kiintokalusteiden ei olettaisi olevan ihan mahdoton homma, mutta kun keittiö on avoin olohuoneeseen se hieman lisää vaadittavaa työn jälkeä. Ja kun oman tekemisen varassa on kuitenkin projektinjohto päivätöiden lisäksi, ei aika riitä ihan kaikkeen. Omaa lastakin on kiva joskus nähdä hereillä...

Paljonko maksaa metri tonttitietä?

Ensimmäinen isompi etappi saatiin viime viikolla päätökseen, kun tonttitie saavutti lopullisen korkeusasemansa. No, lopullisen ja lopullisen, sillä pinta jätettiin raakamurskeelle työmaavaiheen ajaksi. 

Espoon talvivaara

Mutta kyllä nyt kelpaa! Viimeiset pari kuukautta auto on jätetty kauemmas parkkiin, ja sitten hiippailtu mutapellon ja niljakkaiden kallioiden läpi omalle palstalle. Nyt autolla pääsee sivistyneesti suoraan palstan laitaan. Pitäisi varmaan viedä työpaikan siivoojalle jonkinmoinen lahja siitä hyvästä, että on joutunut kuuraamaan senttikaupalla savea toimiston lattialta.

73 m sitä itseään

Nyt kun tie on paketissa, on hyvä hetki ynnäillä kustannuksia. Tuliko halvaksi? No ei tullut. Kiinteistövälittäjä aikoinaan lupaili, että "kaivetaan putket sisään ja siihen murskeet päälle, missään tapauksessa ei voi maksaa enempää kuin 400€ / m". Helppo homma. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että tämä arvio ei mennyt ihan nappiin.

Katsotaanpa hieman tarkemmin mitä tonttitie pitää sisällään. Ensinnäkin tarvitaan huomattava määrä erilaista kaivinkoneavusteista puuhastelua, kuten olemassaolevan kasvillisuuden raivaus, pintamaan kaivu, murskeen sekä louheen levitys, sekä yleisen katualueen kaivu tiejärjestelyineen. Lisäksi tarvitaan tien alle tulevien infraputkien (vesi, hulevesi, viemäri, sähkö, tele) asennukset. Nämä työvaiheet oli meillä leivottu urakkahintaan, mikä saattoi loppujen lopuksi olla ihan hyvä ratkaisu, sillä kaivinkonetyötä tuli louhintojen myötä huomattavasti arvioitua enemmän. 

Paljonko urakan osuus sitten oli kokonaispotista? Noh, melko tarkalleen 25 %, mikä kieltämättä tuli pienoisena yllärinä. Siis että oli niin vähän. Joku taisi tälläkin palstalla varoitella asiasta, mutta tyhmä kun on, niin kaikki pitää oppia kantapään kautta. Eri asia tietysti on, olisiko millään urakkamuodolla päästy merkittävästi pienempiin kokonaiskustannuksiin.

Merkittävä osuus "muista kustannuksista" selittyy massiivisella kanaalilouhinnalla. Alkuperäinen oletus oli, että kanaalia olisi tarvittu vain pieni pätkä tien päässä, mutta niin vain röörit jouduttiin rouhimaan kallion sisään käytännössä koko matkalta. Maksettavaa tästä spektaakkelista tuli 38 % kokonaispotista, sisältäen varsinaisten louhintojen lisäksi kaivinkonetyön, louheen poiskuljetukset, louhintakatselmukset tärinämittareineen, sekä mittaukset. 

Tätä tavaraa on mennyt

Jäljelle jäävistä kustannuksista suurin osa muodostuu kiviaineksista, yhteensä noin 15 %. Tämäkin on hieman arvioitua enemmän, sillä oletuksena oli, että tie saataisiin täytettyä pääosin louheella. Mutta niin vain sitä mursketta tarvitaan pintakerroksen lisäksi putkien ympärille sekä louheen kiilaukseen. Murskeen hinta oli käsittääkseni ihan kilpailukykyinen.

Kiviainesten rinnalla samassa hintaluokassa painivat pintamaiden, risujen, ja kantojen poiskuljetukset, joista laskua tuli noin 12 % kokonaishinnasta. Maaperähän on suurelta osin melkoista mutapeltoa, joten tuplalipukkeilla mentiin suurelta osin. Onneksi säät suosivat, joten pelätyiltä 4x-lipukkeen vastaanottomaksuilta vältyttiin.

Mitäs vielä? LVI-tarvikkeet montun pohjalle ja sekalaista sälää, kuten KVV-valvonta. Yhteensä 10 %. Se täytyy vielä mainita, että loppulaskusta puuttuu lopullinen pinnoite, jonka hinta luonnollisesti määräytyy valittavan materiaalin mukaan. Kivituhka on halpaa mutta menee nopeasti ruvelle ja kulkeutuu lasten jaloissa joka puolelle kämppää. Asfaltti on kalliimpaa mutta säilyy pidempään siistin näköisenä eikä vaadi lanaamista tms.

Ja sitten se metrihinta. TA-DAA. Kutakuinkin 1000 €/m. Ilman louhintoja koko roskan olisi saanut hintaan 630 €/m ja edelleen ilman putkia 540 €/m. Nämä ovat tietysti hyvin suuntaa-antavia lukuja, koska louhimalla säästää hieman höttömaan poiskuskauksessa sekä tuontimurskeen määrässä. Lisäksi putkikanaali tekee kuutioissa yllättävän paljon. Jos maaperä on valmiiksi hyvin kantavaa (mutta ei kalliota) ja kanaalia ei tarvita, tien ehkä tekeekin tuohon välittäjän lupaamaan 400 € hintaan ja allekin. Melkoisesta vaihteluvälistä siis puhutaan, vaikka mikään ei varsinaisesti edes mennyt pieleen. En oikein tohdi ajatellakaan, mitä pieleen meneminen olisi seteleissä mitaten tarkoittanut... Jotain osviittaa saanee kilpailutuskierroksen kalleimmista tarjouksista, jotka hyvin todennäköisesti olisivat tarkoittaneet 1500 - 2000 euron metrihintaa.

Aika monia asioita on tullut maanrakennusbisneksen ihmeellisyyksistä opittua. Näistä ehkäpä hieman lisää ensi keväänä, kunhan myös talon pohja on valmis. Urakoitsijana toimivaan Tsaariin olemme kyllä tähän mennessä olleet oikein tyytyväisiä.

Yöllisiä vieraita raksalla

Muutama viikko sitten ostimme riistakameran vahtimaan raksaamme ja kameraksi valikoitui melko nopean googlettelun jälkeen Scoutguard SG880MK-8M. Sen säätämisessä toimintakuntoon meni oma aikansa ja kuvia tuntuu tulevan vähän milloin sattuu. Ehkä emme ole vielä osanneet laittaa asetuksia kuntoon, tai ehkä liiketunnistimen toimintasäde ei riitä kovin pitkälle (edes niin pitkälle kuin luvattiin). Aiemmin kamera on napannut satunnaisia otoksia meistä tai maaurakoitsijasta, mutta viime yönä kamera oli infrapunasalaman voimin tallettanut kutsumattomia vieraita. Onneksi eivät olleet vieneet mitään, ja ovat oikeastaan tervetulleita käymään uudestaankin :)

Ensimmäisen kuvan kiilusilmäiset vieraat ovat ilmeisesti peuroja, niitä on tontilla aina välillä näkynyt päivälläkin. Toisen kuvan tuntia myöhemmin käynyttä vierasta emme tunnista, mutta mukava tietää etteivät elämet ole pelästyneet louhinnan räjäytyksiä :)

Nämä molemmat kuvat ovat kameran sähköpostiin lähettämiä pakattuja versioita, oikeat täyskokoiset kuvat saisimme käymällä tontilla poimimassa ne muistikortilta talteen.

HSY-liitos valmis

Pienten takaiskujen jälkeen on mukavaa, että jokin vaihe menee ilman isompaa säätämistä tai lisäkustannuksia. Kyseessä HSY-liitos, joka meni kutakuinkin niin hyvin kuin kyseinen työvaihe voi mennä: Tie kaivettiin auki keskiviikkona, kaivot löytyivät ensi yrittämällä, mitään ei napsahtanut poikki, HSY asensi sulut torstaina, ja tie pistettiin pakettiin perjantaina. Asfalttimiehet tulevat maanantaina, jos vain sää sallii. Ajankohta alkaa olla vihoviimeisiä asfaltin tekemiselle, koska pakkanen ja lumi eivät oikein kyseiseen työvaiheeseen istu. Mikäli talvi olisi tullut ennen tien auki kaivamista, olisi tiehen pitänyt asentaa väliaikainen paikka (jonkinlaista kylmämassaa) ja tehdä asfaltointi vasta keväällä. Sähkö ja teleliittymät vaativat toki tien auki kaivamisen vielä pariin otteeseen, mutta nämä operaatiot sisältyvät liittymien hintaan, toisin kuin HSY:llä.

Tie auki - liitoskohdat näkyvissä!

Tien osalta ikävin yllätys on ollut kanaalilouhinnan suuri määrä, eli noin kolmesataa kuutiota 70 metrin matkalta. Laskuahan moisesta rouhimisoperaatiosta tulee, mutta onneksi kakku jakaantuu useamman perheen kesken. Täytyy vain pitää sormet ristissä, että vastaavan mittaluokan ylläreitä ei ilmene omalla palstalla, koska niiden suhteen voi naapurirahoitus olla hieman tiukemmalla :-) Tiekakkua rumensi osaltaan mittajan huolimattomuusvirhe, jonka ansiosta kanaalista louhittavat kuutiot oli ensin laskettu kahden putken vaatimalla leveydellä, vaikka röörejä tuleekin kolme (vesi, viemäri, hulevesi). Ylipäänsä pienoisena yllätyksenä tuli, kuinka paljon kolmen putken kanaali vie tilaa 4-metriä leveän tien pohjalta. Kun kallio vielä repesi suunniteltua leveämmältä, ero kanaalin ja tienpohjan väillä on paikka paikoin varsin marginaalinen

Tien poikkileikkausta - vasemmalla teleputket ja oikealla sähköt

Kanaalilouhinnan suuresta määrästä johtuen emme myöskään saa dumpattua omia louheitamme yhteistien pohjalle. Tämäkään ei ole maailman isoin asia rahallisesti, mutta jälleen "muutama tonni" muiden joukossa. Tie ei loppujen lopuksi taida syödä edes kaikkea omiaa louhettaan, sillä louhehan turpoaa melkein kaksinkertaiseksi dynamiittikäsittelyn jälkeen. Lisäksi vesi/viemäri- ja sähkö/teleputkistojen ympärille tarvitaan parinkymmenen sentin sorakerros suuntaansa, jotta louhe ei ajan myötä rikkoisi putkia. Soraa tarvitaan myös kiilaamaan louhe paikalleen ja täyttämään isojen murikoiden väliin jäävät kolot. Lopputuloksena tie, jonka voi päästellä päästä päähän M1 Abramsilla. Tai ainakin ontelolaattarekalla. Toivottavasti.

Infrakanaalin pohjaa. Kuvassa kaksi kaivoa.

Nyt kun yhteistie alkaa olla pintakerroksia vailla valmis, toiminta siirtyy yksittäisten hallinta-alueiden maatöihin. Meidän palsta porataan ensi viikolla ja ehkäpä päästään jo räjäyttelemäänkin. Paljon on kyllä poiskuskattavaa, sillä vajaa 500 kiintokuutiota louhetta tarkoittaa tuhatkunta lavakuutiota, mikä puolestaan tarkoittaa noin 80 kuorma-autollista murikoita. Osa louheesta voidaan toivottavasti hyödyntää paikan päällä täyttöihin, joten lopullinen määrä lienee hieman pienempi.

Infrakanaalin päätepiste meidän palstalla. Suunnilleen tästä alkaa talokuoppa.

Kun toiminta työmaalla lakkaa talven myötä, on aika siirtyä suunnittelemaan talon sisäosia. Meillä ei arkkitehtisuunnittelun osana tule 3D-mallinnusta, joten ajattelimme tehdä homman itse Sketchupilla. Jotenkin sisustuksen, värien, ja valaistuksen miettiminen vain on niin paljon helpompaa, kun on jotain konkreettista mitä työstää. Sitä paitsi, oman talon 3D-mallintaminen on yllättävän hauskaa, jopa koukuttavaa puuhaa. Suosittelen!

Homma on varsinkin sisusten osalta vielä pahasti kesken, mutta alla pientä maistiaista miltä talomme tulee näyttämään. Ihan noin paljon nurtsia emme tule kyllä vetämään...

Onko kellään muuten kokemusta Sketchupin renderöintilisäkkeistä? Vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan.

Louhintaa & sitä sun tätä

Tontilla ei viimeisen viikon aikana ole tapahtunut mitään kovin dramaattista. Yhteisen tonttitien louhinnat ovat edenneet, joskin hieman odotettua hitaammin, sillä kivi ei ole syystä tai toisesta lohjennut aivan pohjaan asti. Tästä syystä tien alle tulevaa infrakanaalia on pitänyt porata lisää, mikä on melkoisen aikaa vievää puuhaa. Kivi sen sijaan on osoittautunut maineensa veroiseksi, eli louhe kelpaa mainiosti karkeisiin täyttöihin.

piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-PUMMM!

Viime viikkoina on tullut vettä sen verran hyvää tahtia, että talon kohdalla voisi kohta järjestää uimahyppykisat. Hieman hurjalta tuntuu moiseen vesilammikkoon rakentaa, mutta eiköhän lätäkkö tuosta tyhjene, kunhan infrakanaali valmistuu. Ajatuksena on, että suurin osa kuoppaan valuvasta vedestä poistuu infrakanaalia pitkin, jolloin salaojat toimivat ikäänkuin ylimääräisenä varmistuksena ja ovat (toivottavasti) suurimman osan ajasta täysin kuivat. Eipä silti, kyllä ne salaojatkin laitetaan, ja itse asiassa hieman isommin kuin on normaalisti tapana. Kallion vastaiselle seinälle tulee triplat, eli kaksi putkea anturan viereen ja yksi kaivannon lipalle estämään pintavesien valuminen kuoppaan. 

Ensi viikolla HSY tulee tekemään vesi-, viemäri, sekä hulevesiliitokset. Ensimmäisessä vaiheessa liitetetään vain osa tontille tulevista taloista, koska valmiiden sulkujen vierellä ei oikein sovi räjäytellä. Operaation pohjaksi tarvitaan moniportaisen HSY-byrokratian lisäksi kaivulupa sekä tiedot maanalaisista putkista. Näiden tietojen hankkiminen on sujunut varsin jouhevasti, joten kiitokset asianomaisille! Täytyy vain pitää sormet ristissä, että liitoskohta löytyy sen enempiä hakematta. Tästäkin rakennusvaiheesta luonnollisesti löytyy oma kauhutarinansa....

Jonnekin tuonne pitäisi ne putket saada mahtumaan

Laskuja on tullut viime aikoina siihen tahtiin, että verkkopankin tunnusluvut alkavat kohta loppua. Vaikka mitään isompia ylläreitä ei ole toistaseksi ilmennyt, menee kaikenlaiseen pieneen sälään yllättävän paljon rahaa. Päivitetyt kustannukset löytyvät täältä.

Erityismaininta menee tällä kertaa rakennusvalvonnalle, joka muisti meitä rakennuslupamaksulla. Harvoinpa sitä tuntee saavansa yhtä vähän katetta maksamilleen pennosille. Lupaprosessiin liittyvien ihmeellisyyksien lisäksi verenpainetta on nostanut rakennuspaikan merkitseminen. Osana lupaa tulee nimittäin 8 kulmapistettä rapeaan 1040 euron hintaan, eli noin 130 € per tolppa. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun yksityinen liikkeenharjoittaja hoitaa kyseisen homman kympillä per tolppa...

Louhintamittaukset

Nyt paukkuu! Yhteisen tonttitien louhinnat alkoivat tällä viikolla, ensi viikolla ovat vuorossa talojen pohjat. Heti ensi alkuun paljastui kiva ylläri, kun oletuksesta poiketen tonttitie onkin koko pituudeltaan kallion päällä. Kanaalilouhintaa tulee näin ollen viitisenkymmentä metriä ekstraa. Eipä tämä taloudellisesti mikään katastrofi ole, mutta muutama tonni lisää tulee kuitenkin. Olisihan niilläkin rahoilla vaikka sohvan ostanut.

Palstalta on nyt maat kaavittu ja mittamies (Tapio Saarenpää Oy) on käynyt kartoittamassa kalliot louhintamäärien laskemiseksi. Perinteisesti tämä kai menee niin, että kallioon piirretään noin metri kertaa metri ruudukko, josta louhintamäärät lasketaan. Tai sitten niin, että ei mitata mitään ja maanrakentaja vetää luvut hatustaan. Jälkimmäisessä tapauksessa ei liene epäselvää, minne suuntaan lukemat pyöristyvät, jos ovat pyöristyäkseen.

Tapsalla homma hoituu täysin digitaalisesti. Vaaituskoneen tuloksista tehdään TIN-malli (Triangulated Irregular Network), jota sitten verrataan digitaalisessa muodossa olevaan pinnantasauskuvaan. Meidän tapauksessamme tämä menetelmä osoittautui hyväksi, sillä saimme kuvien perusteella vähennettyä louhintaa noin sadalla kuutiolla.

Alla olevissa kuvissa punaisille alueille tulee kuutiolouhintaa (syvyys > 1 m) ja pinkeille neliölouhintaa (syvyys < 1 m). Pintalouhinta on meillä saman hintaista kuin kuutiolouhinta, sillä minimiporaussyvyys on 1 m. Eli vähintään sen verran lähtee jos on lähteäkseen. Ohuempikin louhinta ilmeisesti onnistuu (esim. kiilaamalla), mutta tämä maksaa enemmän kuin peruslouhinta.

Koska talon kuoppa ja infrakanaali ovat koko lailla koskemattomia, nipistykset oli tehtävä piha-alueilta. Isoin säästöpotentiaali kohdistui talon luoteispuolen kallionlakeen, missä louhintaa olisi tullut vain muutamia kymmeniä senttejä, hyödyn ollessa melko marginaalinen (tasainen nurmikko). Kun suunnittelijatkin antoivat vihreää valoa pintavesien osalta, oli päätös lopulta aika helppo. Tämän lisäksi päätimme tinkiä lounaisnurkan multapaksuuksista, koska kalliiksihan se kukkaruukkujen tekeminen dynamiitilla tulee.

Tontin eteläpuolen louhinnat päätimme sitä vastoin säilyttää, sillä paikalle tarvitaan riittävästi multaa (60 cm) pensasaitaa varten. Eteläpuolen talo on vielä tällä hetkellä asumaton, mutta ei liene kuin ajan kysymys koska sielläkin alkaa iso mylläys. Reilu tonni ei nyt kuitenkaan ole kovin kohtuuton satsaus paremmasta näkösuojasta. Koillisnurkan pintalouhinnoille ei voi juuri mitään, sillä ajopiha tarvitsee riittävästi soraa/louhetta päällensä (50 cm), jotta vältytään kanaalin ja muun pihan välisiltä painumilta.

Loppujen lopuksi louhintaa tulee (laskennallisesti) 456 m2/m3, mikä on 56 m2/m3 enemmän kuin etukäteen arvioimme. Varmaankin suurimmat ylitykset tulivat pintalouhinnasta ja infrakanaalista. Myös anturoiden alle tulevan tilan olimme arvioineet hieman alakanttiin. Toisaalta talon kohdalle osui melko syvä kuoppa, mikä onnekkaasti tasoitti virhearvioiden vaikutusta.

Lopuksi vielä yksi räjäytyskuva. Pääsin keskiviikkona tontilla käydessäni melko lähelle latinkia, ehkä vajaan parinkymmenen metrin päähän. Kuvassa tosin näkyvät enää jälkisavut, sillä vanhana jänishousuna suojauduin visusti puun taakse. Hyvinhän tuo kuitenkin meni, ei tullut kiveä tielle louhijan vit.. varoituksesta huolimatta.

Raksakengät

Useammassakin blogissa pyörineen ja jo vähän viilenneen raksakenkäesittelyn ja -keskustelun jälkimainingeissa ajattelimme esitellä tänään kotiutuneet upouudet popomme. Tähän asti "raksalla" eli tonttia ihastelemassa ja puutöissä on kuljettu keleistä riippuen jalassa mitä vain sandaalista vaelluskenkään. Viime aikaiset sateet yhdistettynä raskaisiin ajoneuvoihin ja maatöihin ovat tuoneet esille tontin savisen puolen ja jalat ovat löytyneet pääosin saappaista (juniori) tai vaelluskengistä (aikuiset). Koska varsinainen aherrus keskittyy ulkotöiden osalta ensi kesään ja ilmojen taas syksyllä viiletessä on meillä toivottavasti jo lämmöt päällä ja sisätyöt käynnissä, valitsimme raksakengiksi kevyet versiot, joissa on kuitenkin naulaanastumissuojat ja varvassuojat. Yksi tärkein funktio kengillä on se, että ne saavat likaantua vapaasti, niitä ei tarvitse säästellä ja niiden ei tarvitse pysyä edustavina. Saanko esitellä, Jalas Prima 6428 koossa 38 ja 45 (kuvassa takana piilossa).

Nämä yksilöt hankittiin hyvin edullisesti hintaan 49,99€/pari Varustelekasta. Tämä ei ole maksettu mainos emmekä hyödy tämän tiedon jakamisesta mitenkään, paitsi voimme saada hyvän mielen jos joku toinenkin raksaaja onnistuu hankkimaan kelpo kengät edullisesti.

Puunkaatoa ja maatöitä

Kiirettä on pitänyt. Samaan aikaan on menossa arkkitehtisuunnittelun viimeiset vaiheet (työpiirustukset ja niiden kommentointi), valaistussuunnittelu, rakennesuunnittelu, tontin valmistelu maatöitä varten (aitaamiset ja puiden kaataminen), aloituskokous, maanrakennuksen aloitus sekä tusina pienempää nakkia. Saattoi ehkä olla ihan hyvä veto tehdä maatyöt nyt ja aloittaa pystytys vasta keväällä. Saamme talvella pienen hengähdystauon ja lisäaikaa valinnoille.

Tommi vietti viime viikonlopun tontilla moottorisaha kourassa (kunnes hajosi, siis saha). Tonttimme viereisen metsän omistaja antoi meille ystävällisesti luvan raivata puita viereisestä metsiköstä, joten puut oli saatava pois metsästä ennen tien umpeutumista. Myös muutama isompi kuusi sai kaatua, tosin yksi väärään suuntaan kallellaan oleva jäi vielä odottamaan metsuria.

Maanantaina maanrakentajamme kaatoi tontin puut, minkä vuoksi pilkkomista odottaa vielä kolme isoa ja yksi pienempi mänty, kaksi isoa koivua ja yksi komea tammi. Ensi viikonloppuna sitten.

Tiistaina aloituskokouksen jälkeen oli mukava kurvata tontin kautta ja huomata, että puolet pintamaista oli hävinnyt. Tänään kallio oli kaivettu esille koko tontin alalta ja noin 30+ kuorma-autollista maata oli siirtynyt Kulmakorpeen. Onneksi ei ole ollut kovin sateisia ilmoja, joten suurin osa maista taisi mennä "yhden lipukkeen maana". Sekä meidän että maanrakentajamme etukäteisarvio irtomaan määrästä ylittyi huimasti, mutta sehän tietää vain hyvää eli vähemmän louhintaa. Kallio löytyi kuitenkin joka kohdasta :)

Homma jatkuu ensi viikolla louhimisilla, joten nopeastihan tämä etenee, kun on vauhtiin päästy!

Louhetta tarjolla!

Käytiin tänään tontilla nostelemassa loput romut peräkärryyn ennen kaivurin saapumista. Kun tilaa jäi hieman yli, päätimme tehdä täsmäiskun viereiseen metsikköön ja kerätä suurimmat roinat sieltäkin pois. On suorastaan käsittämätöntä mitä kaikkea ihmiset saavat kylvettyä muutaman neliömetrin alueelle. Ja älkää kysykö mikä/kuka tuo oikeanpuoleinen kaveri oikein on :-)

Sitten tämän jutun varsinaiseen aiheeseen. Maanrakennustyöt alkavat reilun viikon päästä, ja tämähän tarkoittaa kalliotontin kohdalla armotonta louhintaspektaakkelia. Louhetta on tulossa noin tuhat kiintokuutiota (useammalta perheeltä tosin), joten ihan muutamalla rekka-autollisella emme tästä selviä.

Hieman nihkeästä maineestaan huolimatta louhe ei kuitenkaan ole pelkkä kuluerä, vaan sitä voi hyödyntää mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, kuten aitoihin, tukimuureihin, pengerryksiin, täyttöihin, koristeeksi, jne. 

Aivan kaikkea emme omalla tontillamme kuitenkaan pysty käyttämään, joten muutaman viikon kuluttua olisi isompia ja pienempiä murikoita tarjolla. Louhos sijaitsee Espoossa hyvien kulkuyhteyksien päässä. Hintaa emme louheesta peri, joten maksat vain kuljetuskustannukset. Mikäli kiinnostaa, ota yhteyttä joko palautelaatikon kautta tai sähköpostitse villavertikaali@gmail.com. 

Rakennuslupa!

Vertikaali vertailee 2: runkopaketit

Tässä osassa kerromme kokemuksiamme runkomateriaalitoimittajan valinnasta. Talotoimittajan hakeminen alkoi heti ensimmäisten luonnosten valmistuttua kesäkuun alussa, ja valmistui parisen viikkoa sitten, kun allekirjoitimme sopimuksen runkopaketin toimituksesta keväälle 2014.

Meille oli oikeastaan alusta asti selvää, että haluamme kivitalon, ja arkkitehdin valinta (kivitaloarkkitehdit...) sinetöi lopullisesti tämän päätöksen. Mutta minkälaisen kivitalon, oli vielä kesällä 2014 täysin hämärän peitossa. Materiaaleista olimme jo aiemmin sulkeneet pois siporexin ja betonielementit, siporexin pääasiassa firman epäselvän tilanteen takia, ja betonielementit kustannussyistä. Myöskään tiili ei puhutellut, joten vaihtoehdoiksi jäivät kevytsora ja valuharkot.

Lähetimme tarjouspyynnöt viidelle talotoimittajalle, joista Lammi ja Rudus toimittavat vain valuharkkoa, kun taas Lakalta, Lujalta ja HB:lta saa molempia. Emme tässä vaiheessa halunneet rajata tarjouksen sisältöä sen kummemmin, koska oli selvää, että sisällöt tulisivat joka tapauksessa vaihtelemaan suuresti. Materiaaliksi pyysimme 400 millistä valuharkkoa.

Kaikkein kattavimman tarjouksen teki Lakka. Tarjous oli laskettu uudelle EKO+ harkolle, sisältäen kaikki tarvittavat runkomateriaalit anturoista vesikatteeseen. Ikkunat olisivat tulleet Kuusamolaiselta valmistjalta nimeltä Klas1, joka ei meille ollut entuudestaan tuttu, mutta vaikutti (ja vaikuttaa edelleen) ihan mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Tarjouksen pystytysurakasta saimme SJ-rakentajat nimiseltä runkourakoitsijalta, joka ilmeisesti on erikoistunut Lakan talopakettien pystytykseen. Materiaalitarjous oli pahimpaan kilpailijaansa verrattuna erittäin kilpailukykyinen, erityisesti valubetonin ja raudoitteiden menekit huomioiden.

Lammin tarjous oli hyvin vertailukelpoinen Lakan kanssa. Tarjouksessa ei ollut oikeastaan mitään muuta vikaa kuin hinta, joka oli merkittävästi Lakkaa korkeampi. Lammin puolustukseksi on toki todettava, että hintaan sisältyy kattava palvelukonsepti TaloTaloineen ja piparkakkutarjoiluineen. Lammin tarjouksessa ikkunat olisivat tulleet Domuksen kautta. Pystytystarjousta emme saaneet, emmekä tässä vaiheessa oikein kaivanneetkaan.

Ensimmäisen tarjouskierroksen toisen ryhmän muodostivat Rudus ja Luja, joilta saimme tarjoukset harkoista, Rudukselta myös ontelolaatoista ja valmisportaista. Tästä parivaljakosta hieman lisää jäljempänä. Ainoa valmistaja, jolta emme saaneet minkäänlaista tarjousta oli HB. Kaikilta muilta tarjoukset tulivat kuukauden sisällä, mitä voi pitää ihan kelpo suorituksena.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen oli tuumaustauon paikka. Koska harkon valinnalla ei tässä vaiheessa ollut mikään kiire, päätimme vielä selvittää ns. herrasmiehen/naisen vaihtoehdon, eli pyysimme tarjouksen avaimet käteen toimituksesta Bassolta. Tarjous oli odotuksiin nähden ihan kohtuullinen,  mutta totesimme työnteon jatkuvan myös meidän osaltamme. Basson tarjous oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, mihin kivitalon kustannustaso voi kavuta, mikäli ei ole valmis hakemaan edullisempia ratkaisuja tai jokin menee pieleen urakoitsijoiden kanssa. Halpa ei välttämättä aina ole halpaa. 

Basson tarjouksesta hieman säikähtäneenä rupesimme miettimään, mistä voisimme talohankkeessamme vielä säästää asumismukavuuden siitä suuremmin kärsimättä. Runkomateriaalin osaltahan säästöä olisi saanut vaihtamalla valuharkot kevytsoraan. Pitkällisen veivaamisen ja lähinnä mutuun perustuvan argumentaation (lujuus, lämmönvarauskyky, kilpailutettavuus) pohjalta päätimme kuitenkin pitäytyä valuharkossa, tiedostaen hieman korkeammat kokonaiskustannukset

Valuharkon korkeampaa hintaa kompensoidaksemme päätimme kilpailuttaa koko runkomateriaalipaketin erillisinä paloina. Toisin sanoen eri toimittajilta tulevat ainakin: betonituotteet (harkot, ontelot, valmisportaat), valmisbetoni, raudoitteet, anturamuotit, routasuojat, kattotuolit, puutavara, vesikate, kattoturvatuotteet, ikkunat, ovet, ja varmaan jotain muutakin joka ei juuri nyt tule mieleen. Nähtäväksi jää, paljonko tällä loppujen lopuksi säästää, mutta tuleepahan ainakin kokeiltua. Voin sitten raportoida, paljonko hintaetua tulee Lammin ja Lakan pakettitarjouksiin, kunhan kaikki roipe on saatu ostettua.

Runkomateriaalikilpailutuksen toisessa vaiheessa pyysimme tarjouksia paketista, johon kuuluisivat ulko- ja väliseinäharkot, ontelolaatat, sekä valmisbetoni. Tarjouspyynnöt lähtivät Lujalle, Rudukselle, Lammin betonille, sekä muutamalle rautakaupalle Lakan ja HB:n valuharkoista.

Aloitetaan rautakaupoista. Lakan ja HB:n harkkoja ei tiettävästi saa kuin jälleenmyyjien (rautakauppojen) kautta, mikä väistämättä aiheuttaa lisäkustannusta rautakaupan katteen myötä. On myös selvää, että rautakaupat eivät pysty tarjoamaan pakettiin mitään muita betonituotteita, kuten valmisbetonia tai ontelolaattoja. Odotukset eivät siis olleet kovinkaan korkealla, mutta ajattelimme kuitenkin katsoa hinnat kun ei siitä juurikaan ylimääräistä vaivaa olisi. No, aikeeksihan tuo jäi, koska tarjoukset eivät lupauksista huolimatta koskaan saapuneet perille. Ehkä rautakaupat eivät itsekään uskoneet mahdollisuuksiinsa tällaisessa kilpailussa, ja jättivät näin ollen vastaamatta.

Lammin betonilta saimme oikein hyvää palvelua, vaikka joka käänteessä muistuttivatkin, että myisivät mieluummin meille sen talopaketin. Lammin betonihan on hieman eri organisaatio kuin Lammi kivitalot (vaikka samasta harkosta toki on kyse), mutta niin vain tieto kuitenkin kiiri talopuolelle, josta kiiruhtivat tarjoamaan talopakettia riisutulla sisällöllä, eli lähinnä harkot, ontelot, sekä valmisbetoni. Sanoivat, että pystyvät tekemään kilpailukykyisemmän tarjouksen kuin Lammin betoni, joka olisi joutunut toimittamaan harkot jonkun rautakaupan kautta. Jälleen kerran tarjouksessa oli kaikki muu kohdallaan paitsi hinta, joka oli selvästi Lujaa ja Rudusta korkeampi.

Lopullinen taisto käytiin siispä Ruduksen ja Lujan kesken. Tarjoukset olivat harkkojen osalta käytännössä yhtä hyvät, joten ratkaisu oli tehtävä muilla perusteilla. Lujan valttina oli parempi betonitarjous, sekä pienempi valubetonin menekki. Betonin pienempi menekki johtuu ilmeisesti siitä, että Luja käyttää harkoissaan vanhempaa perus-EPS-eristettä, jota sitten tarvitaan isompi siivu eristysvaatimisten täyttämiseksi. Näin ollen seinän betoninen osa on ohuempi kuin Lammilla, Ruduksella, ja Lakalla, jotka käyttävät grafiitti-EPS:iä. Onko tällä sitten jotain merkitystä esim. valuonteloiden täytön ja rakenteellisen kestävyyden kannalta? Ei mitään hajua, mutta veikkaan, että eipä juuri. 

Ruduksen valttina oli ulkoseinäharkkojen mitoitus (moduuli 20 cm), sillä meidän talo on tehty tätä mitoitusta käyttäen. Tämä seikka loppujen lopuksi ratkaisi koko pelin, sillä emme lupakäsittelyn herkähkön tilanteen vuoksi halunneet enää seiniä lähteä siirtämään Lujan 30 cm moduulin mukaisiksi, tai vaihtoehtoisesti katkomaan harkkoja työmaalla. Tämä on sinänsä sääli, koska olisimme saattaneet Lujaan hyvinkin päätyä mitoituksen niin salliessa. Eli vinkkinä: kannattaa jo heti suunnittelun alussa kysyä arkkitehdiltä, mitä moduulia käyttää, jottei asia tule yllätyksenä materiaalitoimittajaa valitessa.

Luja kuitenkin piti korkeaa moraalia yllä loppuun asti, ja lupasi toimittaa taloomme valmisbetonit aiemmin sovittuun erittäin kilpailukykyiseen hintaan. Tästä iso kiitos! 

Meidän kodistamme tulee siispä Rudus-Luja-whatever-kivitalo. Ei kovin seksikästä, mutta halpaa. Ehkä.

Lopuksi vielä yhteenvedot talotoimittajista:

Basso: nautiskelijan valinta

Budjetin niin salliessa, emme miettisi kahta kertaa, vaan tilaisimme Juusolta. Konsepti vaikuttaa hyvin mietityltä, asiakaspalvelu pelaa, ja ratkaisut ovat kustannustehokkaita. Aikaa jää enemmän olennaisten asioiden, kuten sisustuksen pohtimiseen vs. yläpohjan höyrynsulkumuovin teippauksen hakeminen rautakaupasta. Kaiken kaikkiaan suositeltava tapa tehdä talo. Eihän autojakaan itse koota miljoonasta osasta?

Lammi: varma valinta

Lammin palvelukonseptista olisi monella rakennusalan toimijalla opittavaa. Tarjouspyynnöt tulevat nopeasti, soittoihin vastataan, on kivat toimitilat, ja tarjoilu pelaa. Kutsutaan messuille sekä taloesittelyihin. Ja mikä kummallisinta, tämä kaikki tiettävästi pyörii vielä senkin jälkeen, kun muste sopimuksesta on kuivunut. Aika normijuttuja sinänsä, mutta raksalla kaikki on toisin. Varma valinta omatoimirakennuttajalle, joskaan ei halvin.

Lakka: hintatietoisen edelläkävijän valinta

Lakan EKO+ energiakivi on erittäin mielenkiintoinen tuote. Kyseessähän on 400 millinen harkko, jossa vain sisäkuori valetaan normaalin valuharkon tapaan. Ohuempi ulkokuori sen sijaan liimaladotaan jäykäksi yhtenäiseksi rakenteeksi, jolloin luonnollisesti säästetään betonin ja raudoitteiden määrässä. Valmistajan mukaan säästöä valun osalta tulee noin 40 %. Lakan talopakettitarjous oli hyvin kilpailukykyinen. 

Miksi emme sitten päätyneet Lakkaan? No, ensinnäkin olemme pelkureita, eli edellytämme kriittisiltä rakenteilta usean vuosikymmenen track recordia. Toisekseen Lakan harkkoa tuntuu olevan hankala saada ilman talopakettikytköstä, ainakaan kilpailukykyiseen hintaan.

Rudus, Luja: hintatietoisen masokistin valinta

Kun HB ei meille kahdesta tarjouspyynnöstä huolimatta suostunut harkkojansa myymään, DIY-henkiselle talopaketin hankkijalle vaihtoehdoiksi pääkaupunkiseudulla jäävät käytännössä vain Rudus ja Luja. 

Kumpaakin voi tähänastisten kokemustemme perusteella lämpimästi suositella riisutun talopaketin ystävälle. Asiakaspalvelu on ollut hyvää mutta asiallista. Ehkäpä ammattirakentamiseen suuntautuminen näkyy myös tässä mielessä. Molemmilla on betoniasema pääkaupunkiseudun liepeillä, joten mukaan kannattaa pyytää betonitarjous. Rudukselta saa myös portaat.

Lupa on (joskus) tulossa!

Saimme vihdoin (lähes 2 kuukauden odotuksen jälkeen) arvion rakennuslupamme päätöspäivämäärästä. Arvion mukaan lupa olisi tulossa vielä tämän kuun puolella! Arviot saattavat tietysti vielä muuttua mutta positiivinen uutinen meille on jo se että lupa-asiassa jotain ihan oikeasti on tapahtumassa. Toivottavasti odotus vielä palkitaan...

Vastataan haasteeseen

Jo reilu viikko sitten saimme Talo Talvituulikista haasteen mutta vastaaminen on kiireiden keskellä hieman venähtänyt. Tässä se kuitenkin tulee.

11 asiaa meistä

1. Olemme Erika ja Tommi ihan oikeastikin.
2. Talomme joskus valmistuessa Erika muuttaa takaisin synnyinkaupunkiinsa.
3. Tommi on asunut Itäisessä satamakaupungissa koko ikänsä.
4. Olemme katselleet toisiamme jo reilut 14 vuotta!!! (Ja olleet naimisissa puolet siitä ajasta.)
5. Emme ole ihan niin vanhoja kuin tuosta edellisestä voisi kuvitella, tapasimme melko nuorina.
6. Nykyisestä kodistamme jäämme kaipaamaan kattoterassia ja sijaintia.
7. Tommi pyöräilee töihin ympäri vuoden.
8. Automme pääsee ulkoilemaan todella harvoin (tosin tämä varmaan muuttuu kun raksa käynnistyy).
9. Tällä hetkellä Erika istuu tietokoneella kirjoittamassa tätä tekstiä.
10. Tommi taas tekee keittiössä pestopastaa vuohenjuustolla.
11. Yksi tämän hetken vaikeista raksapohdinnoista on mihin saamme sijoitettua akustisen pianon.

Kysymykset Talo Talvituulikista

1. Missä asuisit, jos saisit valita vapaasti ilman rajoituksia? Erika lähtisi Pohjois-Italiaan, Tommi muuttaisi meidän tulevaan taloon. Tarkoituksena on kuitenkin asua yhdessä :)

2. Miksi bloggaat? Blogin tarkoituksena on, paitsi dokumentoida tapahtumat meitä ja läheisiämme varten, myös vaihtaa kokemuksia muiden rakentajaperheiden kanssa. Olemme jo nyt saaneet paljon arvokasta tietoa muista blogeista, joten suuret kiitokset kaikille talobloggareille!

3. Auto vai polkupyörä? Polkupyörä.

4. Kortti vai käteinen? Kortti.

5. Käytkö usein elokuvissa? Hyvin hyvin harvoin. Edellisestä kerrasta taitaa olla muutama vuosi.

6. Jason Statham vai Bruce Willis? Ihan sama.

7. Oletko onnellinen? Kyllä.

8. Meri vai järvi? Järvi.

9. Suunnitteletko oman talon rakentamista? Jep, tai suunnitelmat alkavat pian myös konkretisoitua.

10. Pidätkö nykyajasta, vai eläisitkö mieluummine vaikkapa 80-luvulla? Nykyaika sopii hyvin.

11. Valitatko mieluusti vaikeuksia, vai etsitkö elämästä aina jotain positiivista? Yritämme ainakin keskittyä niihin positiivisiin puoliin, välillä se onnistuu paremmin ja välillä huonommin.

Tällä kertaa olemme tylsiä ja jätämme uusien blogien haastamiset väliin, joten uusia kysymyksiäkään ei tarvitse keksiä.

Pihasuunnitelma, versio 1.0

Perjantaina sähköpostiin tipahti ensimmäinen luonnos pihasuunnitelmasta. Tältä se nyt näyttää:

Aikamme suunnitelmaa mutusteltuamme olemme sitä mieltä, että siinä on jo paljon hyvää. Terassia on isonnettu ja sen muotoa hieman rikottu, mikä on hyvä juttu. Jossain ohjelmassa sisutuksen uber-guru Marko Paananen totesi, että terassin sopiva koko on 2-3x enemmän kuin arkkitehdin piirtämä, ja niinhän tässäkin taisi käydä. Kaareva yhtymäkohta kallioon on kiva yksityiskohta. 

Nurmikkoa on saatu mahdutettua oleskelupihalle ihan sopiva määrä tontin pienuuden huomioon ottaen. Nykyäänhän kaikki eivät kai edes tahdo nurtsia pihalleen, mutta meillä sitä kyllä tarvitaan lasten pelejä ja leikkejä, sekä yleistä oleilua varten. Sitä paitsi sopiva määrä vihreää mattoa miellyttää ainakin allekirjoittaneen silmää enemmän kuin isot karikekentät.

Nurmikon sekä laatoituksen rajoissa on käytetty paljon kaarevia muotoja. Mielestäni tämäkin on onnistunut valinta, koska kaarevat muodot tuovat kaivattua vastapainoa talon melko simppelille geometrialle. Lisäksi metsänreuna sulautuu paremmin tontiin, mikä on hyvä asia.

Kasvivalinnoista emme tässä vaiheessa osaa sanoa oikein mitään, koska suurinpiirtein ainoa kasvi jonka noista tunnistamme on omenapuu :-) Ensi viikon projektina onkin googlata kaikki rehut läpi ja katsoa miltä ne oikein näyttävät. Toiveenamme on melko helppohoitoinen piha, joten voinemme luottaa ammatilaisen valintaan siinä, että jokainen näre ei ihan viikottaista hoivaa kaipaa.

Paljon on siis hyvää, mutta jonkin verran muutoksiakin tarvitaan. Seuraaassa tähän mennessä mieleen tulleita:

• Avokallion päälle, tontin korkeimmalle kohdalle, on nyt piirretty puinen patio. Ideana varmaankin on, että patiolla voisi siemailla aamukahvia maisemista nauttien, tms. Tavallaan kiva juttu, mutta... Ensinnäkin tontin kulma (ja avokallion laki ylipäänsä) on rakennustapaohjeessa suositeltu säilytettäväksi luonnontilaisena. Kulku patiolle vaatisi jonkinlaiset maisemaa rumentavat portaat, jotta hieno jäkälä/sammalpinta ei menisi aivan ruvelle. Ja vaikka patio rakennusvalvonnalta läpi menisikin, emme välttämättä tahdo nauttia aamukahviamme paikassa, josta on suorat näkymät noin kymmenen naapurin pihalle. Eli patio saa lähteä. Hieman auki vielä on, sijoitammeko pation pihapiirustuksessa näkyvälle alemmalle tasanteelle, vai jätämmekö koko kallion ilman rakennelmia.
• Yksi toivomamme lisäys olisi kulkureitti itäpuolen metsään. Koska kyseistä yhteyttä tullaan hyödyntämään niin lenkkeilevien vanhempien kuin lastenkin toimesta, tarvitaan jonkinlainen rajattu polku, koska sellainen joka tapauksessa itsestään muodostuisi. Polku voisi mennä esimerkiksi terassilta nurmikon eteläreunaa pitkin metsään. Materiaalina liuskekivi voisi olla kiva, joskaan ei järin halpa valinta.
• Tontin pohjoisreuna on nyt rajattu louheesta tehdyllä kivimuurilla. Tämäkin on periaatteessa hyvä idea, koska louhetta tontilla tulee riittämään. Meille ei kuitenkaan piirroksesta oikein selviä, minkälaisesta muurista olisi kysymys, joten täytyy tämä vielä selvittää suunnittelijalta. Jonkinlainen matala muuri tai pengerrys saattaisi olla ihan jees, mutta mitään hautausmaakaliiberin ratkaisua emme tuohon halua. Ja koska muuri tulisi kahden hallinta-alueen rajalle, asia hoidetaan yhdessä naapurin kanssa. 
• Mahdollisia muita lisäyksiä olisivat tilat yrttilaatikoille, puutarhajätekompostille, sekä polttopuille. Yrttilaatikot voisivat tulla talon eteläseinustalle, olettaen että se ei ole liian kuuma paikka. Kompostin tarpeesta emme oleihan varmoja, sillä tontti on kuitenkin aika pieni ja risujen kaatismaksut siedettävät. Mitenkäs ihmiset yleensä ovat tämän asian ratkaisseet? Polttopuiden säilytykselle tarvitsisimme jonkin pienen tilan, tosin tämä voi olla myös sisällä, jos ulkoa ei luontevaa paikkaa löydy.
• Ja viimeisin, joskaan ei vähäisin: Meidän pihalle ei trampoliinia tule. On tietysti liikuttavan hyvää huolenpitoa suunnittelijalta kantaa vastuuta jälkikaavumme motoristen taitojen kehityksestä, mutta ehkä hoidamme asian hieman toisin :-)

Tästä eteenpäin homma etenee siten, että teemme omat muutosehdotuksemme, jonka jälkeen Pihavisio toimittaa lopulliset suunnitelmat. Näihin lopullisiin suunnitelmiin kuuluvat ainakin tarkka kasviluettelo, hoito-ohjeet, pihavalaistus, reunakivet, sekä ohjeet maaurakoitsijaa varten.

Tämmöisiä suunnitelmia siis tällä kertaa. Pihan tekeminenhan on tunnetusti pitkän tähtäimen projekti, ja jotenkin on sellainen kutina, että varsinkin rehuja istutetaan vielä muutama vuosi talon valmistumisen jälkeenkin ...

Vertikaali vertailee: maanrakentajat

Kaikista raksablogikirjoituksista hyödyllisimpiä ovat varmaankin erilaiset vertailut. Toki kepeämmätkin jutut ovat erinomaisen mukavaa luettavaa, mutta jos hyödyllisyydestä puhutaan, vertailuja on aika hankala ohittaa. Ja tämähän tietysti juontaa juurensa siitä valintojen loputtomasta suosta, johon omatoimirakennuttaja päänsä pistää ennenkuin talo on valmis. Tässä yhteydessä on pakko mainita Unelmien projekti - Villa Kivitalo, jonka valinta-aiheisista jutuista on ollut jo tähän mennessä kovasti hyötyä. Kiitokset vain!

Nyt kun suunnitteluvaihe alkaa pikkuhiljaa vaihtua toteutusvaiheeseen, päätimme aloittaa uuden kirjoitussarjan "Vertikaali vertailee", jossa kerromme kokemuksiamme erilaisista raksaamisessa eteen tulevista valintatilanteista, pienistä ja suurista.

Ensimmäisen vertailujutun aiheena on maanrakennusurakoitsijan valinta. Kyseisen toimialan käytännöt osoittautuivat jopa odotettua villimmiksi, joten toivottavasti kokemuksistamme on hyötyä valintansa parissa vielä tuskailevalle.

Ensin hieman faktaa maaurakan pohjaksi: Meillähän on hallinnanjaolla pätkitty tontti, johon rakentaa meidän lisäksi viisi muuta perhettä. Tontille tarvitaan siis yhteinen tonttitie, jonka alle tulee erilaisia röörejä kunnallistekniikkaa varten. Tontin lounaisnurkka, jossa meidän talomme sijaitsee, on maaperältään kallioista, joten louhintaa on luvassa kohtuullisen paljon. Pitkällisten pähkäilyjen lopputuloksena maanrakennustyöt on tarkoitus tehdä siten, että ensin tehdään louhinnat, kipataan mahdollisimman suuri määrä louheesta tien pohjaksi, seuraavaksi tehdään tie, ja lopulta talojen pohjat. Tällä tavalla saadaan vähennettyä poiskuljetettavan louheen määrää sekä säästetään tärinämittausten kustannuksissa. Lopputuloksena pitäisi olla vahva mutta edullinen tonttitie (hope so).

Saimme tarjoukset tonttitiestä viideltä maanrakentajalta, joista viimeinen tosin saapui vasta päätöksen selvittyä, noin 2 kk myöhässä. Tarjouksista yksikään ei ollut aivan puhdas urakkatarjous, sillä vähintäänkin louhinnat oli hinnoiteltu toteutuman mukaan. Tämä on sinänsä tilaajan edun mukaista, koska louhinnan määrä saattaa poiketa rajustikin pohjatutkimuksen perusteella tehdystä arviosta.

Seuraavassa lyhyet yhteenvedot tietarjouksista:

Tarjous 1: Tämä urakoitsija oli aktiivisesti ideoimassa urakan toteutusta, yhteydenpito oli hyvää, tarjous huolella laadittu, sekä toiminta kaikinpuolin ammattimaisen oloista. Tarjous piti sisällään kaikki tienrakentamisen tärkeimmät osa-alueet poislukien louhinnat, louhintakatselmukset, sekä infrakanaalien rakentamisen yleisen tien kohdalle. Hinta 63 700 €.

Tarjous 2: Tämä tarjous oli myös hyvin laadittu ja sisälsi myös listan tarjoukseen kuulumattomista asioista. Tärkeimmät näistä olivat louhinnat, ylijäämämaiden poisvienti, sekä sähkökanaalin rakentaminen. Hinta 80 600 €.

Tarjous 3: Tämä maanrakentaja osallistui kiitettävän aktiivisesti urakan suunnitteluun, tontilla käytiin pariinkin otteeseen louhijan kera. Toiminta oli erittäin ammattimaisen oloista ja saimme paljon hyviä neuvoja myös oman palstamme maanrakennustöihin. Tarjouksen sisältö oli hieman riisutumpi kuin kahdella edellisellä, sisältäen kaivinkonetyön, infrakanaalien rakentamisen, louheen kärräämisen tienpohjaan, pintamurskeen, sekä infraputkien asennukset tien alle. Tämä urakoitsija oli ainoa, joka oma-aloitteisesti ehdotti louheen käyttöä tien pohjassa, kun taas kaikki muut olisivat lähtökohtaisesti kärränneet ylijäämät pois. Hinta 18 700 €.

Tarjous 4: Tämä tarjous saapui pahasti myöhässä, urakoitsija ei vaivautunut sen kummemmin miettimään tapauksemme erityispiirteitä, eikä ylipäänsä osoittanut kovin suurta kiinnostusta projektia kohtaan. Tarjous oli hyvin kattava, sisältäen kaikki paitsi louhinnat sekä louheen poiskuljetuksen. Hinta 81 700 €.

Tarjous 5: Tämä urakoitsija ei myöskään osoittanut sen kummempaa kiinnostusta projektiamme kohtaan, vaan yksinkertaisesti lähetti kaivinkonetyön ja murskeen yksikköhinnat sähköpostin välityksellä. Yksikköhinnat itsessään olivat varsin kilpailukykyiset, mutta emme saaneet mitään arviota käytettävästä tuntimäärästä, VV-materiaalikustannuksista, tms.

Edellisten valossa ei liene suuri yllätys, että päädyimme vaihtoehtoon numero kolme. Kiitokset Tsaari Oy:lle hyvästä tarjouksesta sekä tervetuloa kaivelemaan tonttia kuukauden parin päästä!

Muiden kandidaattien osalta ei sitten voikaan muuta kuin pyöritellä päätään. Jos oletetaan LVI-tekniikan materiaalikustannuksiksi 10 k€ (pessimistinen arvio?) ja kanaalilouhinnan arvoksi pari tonnia, muodostuu tieurakan hinnaksi Tsaarin kautta tilattuna kolmisenkymmentä tonnia. Gäppiä toiseksi halvimpaan urakkatarjoukseen (tarjous 1) tulee näin ollen päätähuimaavat ~40 000 €, olettaen että lisäkustannuksia tulee kanaalilouhinnan lisäksi louheen poiskuljetuksesta. Tarjoukset 2 ja 3 laittavat tosin vielä paremmaksi, hintaeron ollessa jo noin 50 - 60 000 euroa. 

Tarjoukset oman palstamme maanrakennustöistä menivät suurinpiirtein samaa rataa. Erot olivat pienemmät, mutta edelleen hyvin selvät. Tässäkään tapauksessa voittajasta ei ollut minkäänlaista epäselvyyttä: Tsaari päräyttää tontille kaivureineen.

Nämä kokemukset osoittavat karulla tavalla todeksi, kuinka ensirakentajaa kusetetaan, tai ainakin yritetään kusettaa, aivan surutta. Voi olla, että meillä kävi todella huono tuuri, mutta kolme yritystä ei enää voi olla sattumaa. Todennäköisesti tällainen hanke vain tarjosi liian suuren houkutuksen pikavoittoon, sillä kuudelta maksajalta on todennäköisesti helpompi nyhtää ylihintaa kuin yhdeltä.

Jotain osviittaa näiden kolmen tarjouksen järjettömyydestä saa, kun laskee paljonko kaivinkonetunteja (oletus 65 €/h) saa erotuksella Tsaarin tarjoukseen. Esim 50 000 eurolla kaivinkonetunteja heruu 770 kpl, mikä tarkoittaa noin kolmen kuukauden yhtäjaksoista mylläystä kahdeksasta neljään.

Lopuksi vielä sekalaisia vinkkejä maaurakoitsijan valintaan, soveltaminen omalla vastuulla ;-)

1. Ota louhinnat yksikköhinnoin. Varmista vastuuvakuutukset, louheen poiskuljetus, sekä louhinnassa tarvittava kaivinkonetyö. Joillain louhijoilla on tiettävästi paha tapa toimittaa ylijäämälouhe kaverilleen - kertomatta siitä tilaajalle.
2. Ota materiaalit yksikköhinnoin. Meidän diilissä esim. vesi ja viemärimateriaalit tulevat ulkopuoliselta toimittajalta 0% katteella. Vaihtoehtoisesti olisimme voineet hankkia röörit itse.
3. Louhetta kannattaa käyttää karkeisiin täyttöihin, jos vain raekoko on riittävän pieni. Meidän tontti on muinaista merenrantakalliota, mikä useammankin lähteen mukaan on hyvä asia jatkokäyttöä ajatellen.
4. Ylijäämämaat kannattaa mahdollisuuksien mukaan läjittää tontille ja käyttää reunatäyttöihin.
5. Jos aikaa ja urheilumieltä riittää, halvimmalla todennäköisesti pääsee kun ottaa kaivurikuskin tuntityöllä (tai jopa palkollisena) ja hommaa itse materiaalit. Meille tämä ei ollut kovin realistinen vaihtoehto hankkeen monimuotoisuudesta johtuen, mutta yksittäisen talon pohjiin voi olla ihan käypä ratkaisu.
6. Kilpailuta riittävän monta maanrakentajaa! Meidän tapauksessamme 5 oli riittävä määrä, mutta enemmästäkään ei varmasti ole haittaa. Varaa riittävästi aikaa, koska vastausten saanti näyttää kestävän välillä kohtuuttoman kauan.

"Ei ole huomautettavaa" x 8 (jee!) ja märkätilapohdintoja

Naapurikuulemiset on saatu onnellisesti päätökseen ja huomautettavaa ei ollut. Saimme myös suostumuksen lämpökaivon sijoitukselle, joten kaikki on kunnossa. Lupapapereiden jättämisestä on nyt kuukausi ja kolme päivää. Arviota päätöspäivämäärästä emme ole vielä saaneet mutta lokakuun puolelle se menee varmasti. Toivottavasti lupa on taskussa ennen marraskuuta niin ehdimme kaivaa kuopan ennen lumen tuloa.

Viime päivinä ja viikkoina on myös valittu maaurakoitsija ja harkkotoimittaja, näistä lisää kunhan Tommi ehtii koneen ääreen.

Päivän puheenaihe meillä on kalusteiden ja vesipisteiden sijainnit vessoissa ja kylpyhuoneessa. LVI-suunnitelman pitäisi kohta valmistua, ensi tiistaihin asti meillä on aikaa vielä vaihdella toimintojen paikkoja. Toki se myöhemminkin on mahdollista mutta vähemmän muutoksia jo päätettyihin asioihin on aina parempi. Tässä vielä kertauksena nuo tilat.

Kellarin kylpyhuone ja sauna

Keskikerroksen wc

Yläkerran wc ja suihku

Keskikerroksen vessassa ajattelimme siirtää pöntön ikkunaseinälle ovea vastapäätä jolloin oikeanpuoleiselle seinälle saisi koko seinän levyisen tason, sen päälle keskelle altaan ja ison peilin, ja alle laatikkoa tai kaappia.

Yläkerran vessassa on ahdasta mutta emme tiedä miten kalusteet saisi paremmin sijoiteltua. Pönttö on mielestäni liian kaukana altaasta, mutta jos suihkun siirtäisi alas ja pöntön ylös tekisi suihku (toteutustavasta riippuen toki) "käytävän" vessan sisälle heti ovensuuhun. Lisäksi pönttö olisi suihkun takana jotenkin vaikeammin tavoitettavissa. Vaihtoehtoisia toteutustapoja otetaan kiitollisina vastaan! Tänne ahtauteen pitäisi näiden lisäksi saada mahdutettua vielä sähköllä toimiva pyyhekuivain. Vähiten tiellä se olisi varmaankin pöntön päällä, mutta silloin pönttö ei kai voi olla ikkunan alla ainakaan ikkunaseinällä.

Kellarin kylpyhuonetta ja saunaa olemme miettineet aivan liian vähän! Amme on mitoitettu 180 senttiseksi kuten haluammekin ja pönttöä ei tarvita. Tuo valkoinen suorakulmio vasemmalla seinällä on jokin säilytyskaluste ja kylpyhuoneen ja saunan välisen seinän on tarkoitus olla yläosastaan lasia, oven kokonaan lasia. En edes tiedä onko tuossa yllä olevassa järjestyksessä mitään vikaa, mutta kun päätöksiä pitää tehdä iskee epävarmuus, kun asioita ei ole ymmärtänyt pohtia halki ajoissa. Mikään ei toki onneksi ole lopullista ennenkuin putket ensi keväänä tai kesänä harkon sisään valetaan.

N.I.M.B.Y

"Nimby (Not In My Back Yard, "ei minun takapihalleni") tarkoittaa lähialueille suunniteltujen epämiellyttäväksi koettujen rakennusprojektien vastustamista. Tyypillinen nimby-ilmiö on esimerkiksi syrjäytyneille tarkoitetun asuntolan rakentaminen asuntoalueelle. Asukkaat voivat periaatteessa olla samaa mieltä asuntolan tarpeellisuudesta, mutta käytännössä he eivät halua sitä omalle asuinalueelleen vaan jonnekin muualle." (lähde: Wikipedia)

"Kylähullu on kylässä asuva ihminen, jonka käyttäytyminen ja olemus poikkeavat kylän sosiaalisen yhteisön normistosta. Kylähullulla voi olla kielteissävytteistä leimaa, mutta se voi olla myönteinenkin ilmaus. Nykyisin joillakin paikkakunnilla valitaan esimerkiksi Vuoden kylähullu, joka voi olla arvonimi kylän asioita ajaneelle tai muuten ansioituneelle kyläläiselle." (lähde: Wikipedia)

Inspiraatio näihin raapustuksiin tulee joskus kiertotien kautta. Tällä kertaa kiitokset menevät sille herrasmiehelle tai -naiselle, joka eilen koristeli lupakylttimme kauniin harmaalla spraymaalilla. Kiitos!

Omalla top-10 inhokkilistallani nimbyys nousee hyvin lähelle kärkeä, ei nyt ehkä ihan hommafoorumin ja Ku Klux klaanin tasolle, mutta kuitenkin. Asuntoja vammaisille? Muuten kyllä, mutta asuntoni arvo laskee ja ovat vähän outoja muutenkin. Pyöräteitä Mechelininkadulle? No chance, joutuisin kävelemään 10 m lisää autolleni. Kaupungin vuokra-asuntoja? Periaatteessa kyllä, mutta lapseni saavat koulusta huonoja vaikutteita. Työvoimaa ulkomailta? Hyvä idea, paitsi että ne vievät kaikki naiset. Uusia naapureita 5000 m2 kartanotonttini laidalle? Fuck you, not in my backyard.

Mitä sitten tapahtuu kun risteytetään Nimby ja kylähullu? Kuten wikipediakin sanoo, kylähulluus on pohjimmiltaan myönteinen ilmio. Jokaisella alueella pitäisi olla hahmo, jota lapset hieman pelkäävät, mutta joka ei tee pahaa kärpäsellekään. Jokainen kylä tarvitsee oman hullunsa, ja tämähän on erityisen totta diplomi-insinöörien kansoittamassa Espoossa ;-) Kylähulluus yhdistettynä nimbyyteen onkin sitten toinen juttu, koska tällaisen henkilön luova energia suuntautuu pääosin kanssaihmisten piinaamiseen, sekä kaiken muutoksen raivokkaaseen vastustamiseen. Ja nimby-hullun kanssahan mikään järkiperäinen keskustelu ei ole mahdollista, koska hän on oikeassa ja me muut väärässä.

Onneksi nimbyys ei yleensä kuitenkaan ole mikään vallitseva olotila, hulluudesta puhumattakaan. Tänään tontilla käydessämme vanhempi päiväkävelyllä oleva vanhempi herrasmies tuli oikein kädestä pitäen pahoittelemaan, että tällaista tapahtuu. Myös kuulemiset ovat sujuneet erinomaisen leppoisissa merkeissä ja lämpökaivojen paikatkin saatiin sovittua hyvässä yhteisymmärryksesä. Eli kivalle alueelle olemme edelleen muuttamassa, pienistä takaiskuista huolimatta.

Onkohan sitä paitsi melko nimbyä olla haluamatta nimbyjä omalle takapihalleen? Hmm. Jossain kai niidenkin pitää asua. 

Hyvää viikonloppua!

Naapurikuulemiset aloitettu

Naapurikuulemiset aloitettiin maanantaina ja ensimmäinen allekirjoitettu lomake on saatiin samantien. Kävimme kävellen kiertämässä tontin naapurissa asuvat kuultavat ja lopuille lähtee postia tai sähköpostia.

Lähdimme kuulemiskierrokselle kauniissa aurongonpaisteessa lämpömittarin lähennellessä vielä illallakin paria kymmentä astetta. Jo ennenkuin pääsimme omalta tontilta kadulle, falskasi sylissä olleen pikkumiehemme vaippa, ja pääsimme palaamaan huoltotauolle. Pojalle toki oli vaihtovaatteet mukana, mutta itselleni ei ollut tullut mieleenkään ottaa sellaisia mukaan. Kuljin sitten märkä läntti kyljessä koko kierroksen, toivottavasti ei kovin paljoa haissut :)

Tämän jälkeen loppukierros sujui onneksi paremmin. Kaikilla naapureilla oli joku kotona vastaanottamassa paperit ja yhdestä paikasta saimme heti allekirjoitetut lomakkeet mukaamme. Ihanan lämmin vastaanotto oli naapureilla, toivottelivat vaan tervetulleiksi alueelle.

Nyt sitten vaan odotellaan loppuja lomakkeita takaisin postilla ja sähköpostilla, ja viikonloppuna käymme hakemassa lähinaapureilta heille jääneet. Toivottavasti kovin monella ei ole huomautettavaa. Jutellessa huolenaiheita tuntuivat olevan lähinnä louhinnat, paikallistien kestäminen raskasta liikennettä ja talon korkeus. Kaava kuitenkin sallii kaksikerroksisen talon ja katon korkeinkin kohta jää matalammalle kuin talon takana oleva kallio joten ei kai tässä mitään huolta pitäisi olla.

Maalämpökaivoista

Monelle ensirakentajalle (kuten me) saattaa tulla jonkinasteisena yllätyksenä, että lämpökaivon rakentaminen ei todellakaan ole mikään subjektiivinen oikeus, vaan pahimmassa tapauksessa erilaiset pykälät saattavat torpata hankkeen jopa kokonaan. Kerrottakoon tämä tarina siis jonkinasteisena varoituksena omasta tontista lämpökaivolla haaveileville.

Tonttimme on pääkaupunkiseudun mittapuulla aika normaalikokoinen (700 m2), kehäkolmosen ulkopuolelta katsottuna pieni. Se on lisäksi hyvin kiilamainen, mistä johtuen talon paikalle ei loppujen lopuksi ollut kuin yksi järkevä vaihtoehto. Tarkoituksenamme oli alunperin sijoittaa lämpökaivo talon ja autokatoksen väliin, mahdollisimman lähelle teknistä tilaa (sininen täplä).

Kyseinen sijoituspaikka olisi kuitenkin vaatinut naapurien suostumuksen, sillä etäisyyttä lämpökaivon ja tontin rajan välille tulee vähemmän kuin suosituksena olevat 7.5 metriä. Tämä suositus perustuu, paitsi maankäyttö ja rakennuslakiin, myös Suomen Ympäristökeskuksen kirjoittamaan "Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa" -opukseen, joka on pakollista (joskin kuivahkoa) luettavaa aiheen parissa tuskaileville.

No, mehän kuuliaisina kansalaisina marssimme naapurin pakeille ja esitimme asiamme. Vastaus oli melko yksiselitteisesti ei, minkä lisäksi kävi ilmi, että naapurilla on melkein rajan pinnassa porakaivo (punainen täplä). Eihän siinä muuten mitään, mutta kun porakaivo sattuu torpedoimaan kaikki lämpökaivot 40 m säteellä (kts. taulukko alla).

Hieman hämärän peittoon jää, miksi suosituksissa on päädytty juuri 40 metriin, tai mihinkään etäisyyteen ylipäänsä. Ilmeisesti muinaisen merenpohjan alueilla makean ja suolaisen veden kerroksien välille saattaa poraamisen seurauksena muodostua jonkinlainen kosminen yhteys, jolloin kerrokset sekoittuvat. Muitakin syitä on, kuten lämmönsiirtoaineen karkaaminen pohjaveteen, mikä tiettyjen aineiden kyseessä ollessa saattaa tosin jopa parantaa makua...

Meidän tapauksessamme onni onnettomuudessa oli, että naapurimme aikovat muuttaa porakaivon maalämpökaivoksi joskus tulevaisuudessa. Koska porakaivo on alle 7.5 etäisyydellä meidän tontista, naapurimme tulevat tarvitsemaan meiltä luvan omalle maalämpöhankkeelleen. Tilanne saatiinkin kaikkien osapuolten kannalta onnelliseen ratkaisuun siirtämällä meidän maalämpökaivoa rajasta poispäin, yli 15 metrin etäisyydelle naapurin porakaivosta / tulevasta maalämpökaivosta. Vastineeksi lupasimme naapurille hyväksyä heidän porakaivonsa muuttamisen lämpökaivoksi.

Kiinnostavaa asiassa on kuitenkin se, että mikäli naapurimme olisi pitänyt porakaivon 40 metrin suojavyöhykkeestä kynsin hampain kiinni, olisi maalämpö saattanut jäädä haaveeksi, sillä tuo 40 metrin death zone kattaa palstamme jokaista neliösenttiä myöten. No, toki tämä 40 m on vain suositus ja tiheään asutuilla alueilla saattavat muutkin näkökulmat painaa. Ennakkotapauksia ei säädöksen tuoreuden takia ilmeisesti juuri vielä ole, mutta enpä tahtoisi testata asiaa ensimmäisenä.

Tarinan opetus? Kun ostat tonttia, selvitä minkälaisia kaivoja sieltä naapurin pihalta oikein löytyy!